Viimeisiä viedään

Joulun pyhät meni ohi taas nopeasti, olipa kerrassaan vauhdikas ja ruokaisa joulu. Pyyhällettiin aattona paikasta toiseen ja joka paikassa sai syödä. Lahjat, joita sain yllättävän paljon olivat kaikki ihania ja tarpeellisia, kuin olin toivonutkin. Aattona käytiin Rebekan kanssa vielä jouluwodilla, jossa laitettiin kyllä kroppaa likoon ja hikeä virtaamaan 12 Days of Christmas-jumpan merkeissä. 24 minuuttia täyttä työtä ja erilaisia liikkeitä, oli aivotoiminta ja fysiikka koetuksella taas. :D Kyllä sen jälkeen sapuska maistukin.

Näin kun vuoden viimeinen päivä lähestyy alkaa varmaan itse kullakin mielessä rullata kuluneen vuoden tapahtumat. Itselle tämä vuosi on ollut melko tapahtumarikas ja olen tehnyt paljon asioita, joita en olisi osannut edes kuvitella tekeväni vaikkapa kaksi vuotta takaperin. Tässäpä meikäläisen highlightit vuodelta 2016!

- Tammikuussa 2016 CrossFit Hämeenlinnan OnRamp-kurssi. Siitä se ajatus sitten lähti.

- Uudet ystävät uudessa kaupungissa, Anna, Kaisu, Rebekka. ❤ Plus tietysti muut cf-kamut ja ihanat työkaverit.

- Mikon kotiin paluu maaliskuussa. Reilun vuoden mittaisen ulkomaan komennuksen jälkeen tuntui mahdottoman hyvältä, ettei tarvinnut enää pelätä toisen puolesta ja hyvän yön viestejä ei tarvinnut enää lähettää maapallon toiselle puolelle. Juhlistettiin yhdessäoloa Lapin matkalla Sallassa, josta mieleen jäi mm. porojen ruokinta ja kun Mikolta 30-vee kysyttiin paperit kun pelattiin pelikonetta. :D

(Ei, en ollu raskaana, tais olla taskut täynnä kamaa.. :D)

- Tomi Kokko ja Lean in five weeks toukokuussa. Tässä tapahtui suuri käännekohta ruokavalion suhteen. Olin ensin takellellut paleon kanssa ja päätin sitten että joku viisaampi saa kertoa, mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Siihen jäivät maitotuotteet ja viljat meikäläisen ostoslistoilta. Täältä lähti myös joka aamuinen rasvakahvirutiinini.

- Toukokuun lopussa tapahtui myös ihme ja vedin ensimmäisen leuan! Tavoite oli kesään mennessä. 

- Kesä oli super! Vaikka lomaa ei ollutkaan, oli kesä täynnä kaikkea kivaa ja ihania ihmisiä!

- Budapestin reissu Annan ja Kaisun kanssa. Täydellinen miniloma, kun kesälomia ei vielä ollut kertynyt.

- Syyskuussa sain elämäni ensimmäisen vakinaisen työpaikan ja siirryin kokonaan Riihimäeltä Hämeenlinnaan. Hieman isompaan sairaalaan ja nuorekkaampaan työyhteisöön ja työmatka lyheni puolen tunnin autoilusta 15 minuutin kävelymatkaan. Töihin on oikeastaan aina mukavaa mennä.

- Syksyllä alkoi myös aikuisten uintitekniikkakurssi. Wow ja uskalsin aloittaa sen ihan yksin!

- Marraskuussa Tallinnan reissu Sannan, Emman ja Miian kanssa. Pitkän synkän syksyn keskelle tämä matka näiden ihmisten kanssa oli enemmän kuin tarpeen.

- Tässä kuussa koin mieletöntä onnistumisen tunnetta, kun tein ensimmäistä kertaa käsilläseisontapunnerruksen kippaamalla. Siinä hetkessä mietin, että viime tammikuussa en olisi ikimaailmassa voinut kuvitella pääseväni sellaista liikettä, enkä kyllä montaa muutakaan.

Yhteenveto: olen löytäny itsestäni uusia puolia ja ylittänyt itseni moninkertaisesti, tämän haluan jatkuvan myös tulevana vuonna 2017. Olen myös päässyt kokemaan ihania asioita yhdessä ystävien ja perheen kanssa. Jotta pystyn tekemään seuraavasta vuodesta yhtä nousujohteisen, täytyy asettaa tavotteita. Pieniä ja isoja. Tavoitteitani vuodelle 2017 ovat....

- Ylittää itseni crossfitissä edelleen, seuraava tavoite on oppia pistoolikyykyt puhtaasti molemmin puolin ja toes to barit niin, että pystyn tekemään ne jokaisessa treenissä. Deadline, huhtikuu. Nyt se on sanottu ja kaverit tietää sitten kannustaa. :) Haluan myös tehdä jonkun kilpailun karsinnat, vaikka sitten skaalattuna versiona ja osallistua vuoden aikana joihinkin matalan kynnyksen kilpailuihin. Koska kaikkea pitää kokeilla!

- Tavoitteeni ja uuden vuoden lupaukseni on olla sanomatta EI uusille haasteille. Terveen järjen rajoissa tosin. Esim. maratonia en lähde reenaamatta kokeilemaan :D

- Nähdä ystäviä useammin. Tänä vuonna omatunto on kolkutellut enemmän ja vähemmän, kun ei aika mukamas riitä tai puhti lähteä tunnin ajomatkan päähän.

- Aloittaa lenkkeilyn. Edes kerran viikossa! Haluan myös osallistua joihinkin höntsäsprinttitriathlon-kisoihin. Ja siellä täytyisi juosta.

- Kokeilla/kokea ainakin kymmenen uutta asiaa. Oli se sitten uusi ruoka tai aktiviteetti. Tässä uskon onnistuvani uuden vuoden lupaukseni avulla!

Tänään tuli tehtyä vuoden viimeinen reeni ja sen kunniaksi tempaus PR, 32,5kg. Uudella innolla kohti uutta vuotta! Erittäin iloisia ja railakkaita uuden vuoden bileitä kaikille, me otetaan uusi vuosi vastaan Mansessa ihan loistoporukalla, en malta odottaa!

Uusi ura tuomarina!

Aivan sairaan hieno viikonloppu takana! Meidän boksilla järjestettiin kolmatta kertaa Linna Masters-kilpailut, joissa tänä vuonna mittaa toisistaan otti 35-62-vuotiaat miehet ja naiset. Lauantaina oli vanhemmat ikäluokat ja sunnuntaina 'nuoret', eli 35-40-vuotiaat. Molempina päivinä lajeja oli kolme plus finaalit.

Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi talkoolaiseksi kisoihin ja kilpailua koskevassa palaverissa, johon en päässyt napsahti mun nakiksi tuomarin duuni. Ou shit. En koskaan aiemmin ollut edes käynyt muuta kun boksin jäsenille tarkoitetussa kilpailussa katsomassa. Ihan kamalasti en etukäteen tätä hommaa jännittänyt, ennen kuin edeltävänä iltana alkoi pää täyttyä kysymyksistä ja epäilyksistä. Osaankohan? Mitä jos jonkun kisa menee mun huonon tuomaroinnin takia pilalle? Täytyykö näyttää käsimerkkejä ja pysynköhän laskuissa? Valmentajat ja kokeneet tuomarit ja meidän kisaryhmäläiset onneksi tsemppasivat ja antoivat hyviä vinkkejä, kuinka varmasti onnistuisi tehtävässään.

Lauantai-aamuna ehdin seurailla pari lähtöä ennen omaa tuomarointivuoroani. Keräilin itsevarmuuteni kasaan ja marssin kättelemään tuomaroitavaa kilpailijaani. Ei muuta kun menoksi ja stage haltuun. Crossfit-kilpailussa tuomarin rooli on osoittaa tehdyt toistot ja huolehtia, että jokainen liike tehdään standardien mukaan hyväksytysti. Jos näin ei käy, toistoa ei lasketa ja kilpailijalle pyritään ehtiä myös kertomaan miksi toisto oli jokaisen crossfittaajan kirosana: NO REP. Jonkun verran näitäkin tuli ikävä kyllä huudeltua. Siitä huolimatta sain kilpailijoilta kiitosta kovasta äänestä ja hyvästä tsempistä. Täähän olikin ihan mun juttu! Sai huutaa minkä palkeista lähti ja komentaa jos joku ei miellyttänyt ja välillä vähän kannustaakin, kun kerkesi. Sehän tulee meikäläiseltä ihan luonnostaan, turhiakos jännitin! :D Lauantaipäivänä tuli tuomaroitua aika monta heatia (eli lähtöä), minuuttiaikataululla mentiin, mutta selvittiin!

Sunnuntaina silmät tuntu pyörivän päässä kun hedelmäpeli ja Nocco- ja kahviöverit alko tekeen tehtävänsä. Päivä oli onneksi lyhyempi ja kun onnistuneet kisat saatiin pakettiin, oli aika laittaa kamat paikalleen. Roudauksen jälkeen oli mukavaa todeta, että täällähän näyttää jälleen ihan kodilta! Yli 20 tuntia tuli boksilla viikonlopun aikana hengailtua ja siinä ajassa ehti tehdä tuttavuutta yhden jos toisenkin kanssa. Yhteishenki oli ihan katossa koko kilpailujen ajan niin meidän talkoolaisten, järjestäjien ja kisaajien kesken. Ihan mieletöntä! Sain vähän sellasta vastaavaa fiilistä, mitä nuorempana futisturnauksista. Ääni lähti huutamisesta, naurusta ja huutonaurusta, mutta oli sen arvosta. Kyllä kannatti poistua taas hetkeksi sieltä mukavuusalueelta ja kokeilla uusia juttuja!

Pakko vielä mainita sunnuntain miesten 35-40-vuotiaiden finaalista, että yksi mies oli jo suihkun raikkaana farkut jalassa juomassa lähtökahveja taatelikakkua suu täynnä, kun hänet kuulutettiin finaaliin. Ei muuta kun kamojen vaihto ja lämpöö sen verran mitä ehti ja lähtöön. Finaalilaji ei todella ollut helppo, mutta nyt jo legendana tunnettu TAATELIKAKKUMIES meni ja voitti finaalin ylivoimaisesti! Todella harmi, ettei finaalin voitto riittänyt silti kokonaispistemäärän takia palkintopallille asti, mutta aivan jäätävä suoritus. :D

Kuvia ja videoita tapahtumasta löytyy facebookista Linna Masters by Crossfit Hämeenlinna-sivulta, CrossFit Hämeenlinna-sivulta sekä @cfhml instasta.

It's just you against you

Morjens. Tällä viikolla on koeteltu mentaalipuolta huolella treenien saralla, nimittäin ykkösmaksimeita on ollut tarkoitus nostaa kahtena päivänä. En oikein ole löytäny omaa tyyliäni, miten pääsisin parhaiten niihin maksimituloksiin tiettyinä päivinä. Edellinen viikko olisi pitänyt tehdä kevyesti - ja paskat, ennätyskello kilisi jo silloin. Miten siis taas löytää itsestään lisää poweria? No, maanantaina se vielä onnistui ja jopa kolmeen kertaan. Erityistyytyväinen rinnalle vetoon ja lattiapressiin, 50 kilon maagiset rajat rikkoutuivat. Salilta sai lähteä tuulettaen ja hymy korvissa. Tiistaina vedettiin 'välipäivän jumppa', jossa sitten teinkin kuolemaa wall ballien, soudun ja boksi-burpee-hyppelyiden kanssa. Keskiviikkona kuvittelin lenkin palauttavan, mutta ehkä palautuminen olisi sopinut tehdä paremmin tällä kertaa kotisohvalla, näin jälkeenpäin ajateltuna.

Hyvällä fiiliksellä marssin tänäänkin boksille Annan kanssa, mutta ulos en tällä kertaa lähtenyt kovin iloisena. Yksi ennätys kolmesta liikkeestä. Ei voi olla todellista, älytön pettymys. Itkua nieleskellen autoon ja analyysi omasta tekemisestä: mitä helvettiä oon vuoden tehnyt kun ei raudat nouse?! Ja pikainen paluu raivareiden jälkeen maan pinnalle: joskus vaan on huono päivä. Aina ei tule ennätyksiä, eikä välttämättä yllä edes vanhoihin ennätyksiin. Tähän asti olin pitänyt 'huonoa päivää' lähinnä tekosyynä, mutta kun hetken miettii niin onhan se ihan totta, että ei aina kulje vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Kropan energiatasojen optimoinnin lisäksi mental game on melkomoista näissä ennätystehtailuissa, oli sitten laji mikä tahansa, mikä paineensietokykyä koettelee. Pitäisi pystyä nollaamaan aivot ja tehdä vaan, eikä ressata etukäteen tuloksista, yrittää vaan parhaansa ja olla tyytyväinen päivän saavutuksiin, eikä masentua ensimmäisestä feilauksesta. Suunta on ylöspäin ja motivaatio tehdä duunia tavotteiden eteen kasvaa. Nyt tiedetään taas heikkoudet ja eikun niitä viilaamaan!

Yksi niistä heikkouksista mulle taitaa olla se pääkopan toiminta. Olen aina ollut temperamenttinen ja äkkipikainen. Luonteeni on myös päättäväinen, mikä on varsin hyvä asia urheilun suhteen, mutta hihat palaa vähän turhan nopeasti jos hommat ei menekään ihan putkeen ja sen jälkeen on vaikeaa kasata päätä seuraavaa koitosta kohti. Yliajattelu on myös yksi paheeni ja liika jännittäminen. Pitäisköhän alkaa harrastamaan jotain meditointia? Tai opetella vaan stressaamaan vähemmän turhista asioista ja minimoida ärsykkeet, esimerkiksi liian tiukat aikataulut tai liian ankarat tavoitteet. Täytyisi antaa itselle aikaa kehittyä ja oppia antamaan armoa jos aina ei mene kuin on suunnitellut. Sepä se onkin helpommin sanottu, kun tehty, mutta lupaan yrittää. Jos näillä eväillä pääsisi rakentamaan parempaa ja vahvempaa minää.

Eikä kai kaiken tarvitsisi aina olla niin vakavaa! Välillä vaan uppoutuu niin tekemiseensä, että menee helposti tunteisiin. Nyt leuka pystyyn ja uusia pettymyksiä kohti :D

Eräjormailua

Talvipäivistä täytyy ottaa kaikki ilo irti, koskaan kun ei tiedä onko lumet sulanut yön aikana :D Me tehtiin iltapäiväretki perjantaina Aulangon Tekosaarille. Ihan Lapin kodille tää ei vedä vertoja, kun taustalla kuuluu moottoritien melu, mutta kyllä makkara maistuu vaan parhaalle ulkona! Ja raitis ilma tekee aina hyvää.

Hyvää sunnuntaita!

23 päivää jouluun

Joulukuun ensimmäinen ja vapaapäivä. Aamupala likkojen kanssa, banaanilettuja ja rasvakaffia, joululaulujen rallattaessa taustalla. Sitten joulukalenterin, eikä minkä tahansa joulukalenterin vaan tummaa luomusuklaata sisältävän kalenterin eka luukku auki! Tästä pisteet Mikolle. Iso pala suklaata sopi loistavasti kahvin kanssa yhteen, namnam. Pienen siivouksen myöt tonttusetkin pääsivät näkyville.

Joulukuun kunniaksi kävin myös leikkauttamassa tukkaa. Lähti harjasta 15cm pituutta ja sieti lähteäkin, hamput pois uuden tieltä! Värjäysaika varattiin toiselle kertaa. Alkaa toi sinivihreä merenneitoraita hiukan jo pänniä. Lunkiin päivään mahtui lounas Pyöräverstaalla ja kivat treenit hyvällä fiiliksellä. Välillä on mukavaa viettää 'viikonloppua' keskellä viikkoa. :)

Ummikot ulkomailla vol. 23045

Aina niin ihana Tallinnan laiva! Karaoke, humppabändi, ennen puolta päivää örveltävät suomituristit ja päivän pisimmät kaksi ja puoli tuntia. Onneksi ei tarvinnut yksin kärsiä ja ennen tätä käytiin tankkaamassa Helsingissä sopiva aamupala. Rasti ruutuun nyt on Citypie testattu, listalta löytyy vege- ja paleoruokailijoille vaikka mitä, jes! Green Hulk-smoothiella lähti meikäläisen reissu käyntiin.

Tallinnassa perillä oltiin päivällä kahden maissa ja käppäiltiin satamasta hotellille, joka olikin ihan pelipaikoilla, vanhan kaupungin ytimessä. Hotelli oli keskiaika-henkinen ja meillä oli pikkuriikkiset kahden hengen huoneet yläkerroksissa, joihin johti pientäkin pienemmät rappuset. Hyvä että laukkuinemme mahduttiin niitä kiipeämään. :D

Matkan teemanahan oli syöminen, shoppailu ja syöminen. Heti mennessä syötiin perusvarmassa Oliverissa, helppoo ja edullista, koska oli älytön nälkä. Kierreltiin Viru-keskus ja Rotermannin liikkeet, joista taidettiin yhteensä hankkia ehkä kolme paitaa. Ei mikään erityinen saalis. Bershka ja Stradivarius näytti olevan lähinnä pullollaan lasten vaatteita, tai siltä ne ainakin näytti. Lyhyitä, leveitä ja täynnä printtejä. Just niin meikäläisten tyyliä... Mutta eipä tarvinnut silti miettiä, mihin sitä rahojaan tuhlaisi kun tuliaisiksi kotiin ostin mm. spirulinatabletteja ja muita superfoodeja. Täyty ihan Tallinnasta asti raahata. Joulutorillakin käytiin ja se oli juuri sellainen kuin muistinkin. Kaukaa kaunis ja kierretty viidessä minuutissa. :) 

Mulla ei ollut matkan suhteen muita odotuksia, kun että pääsen viettämään aikaa kultaakin kalliimpien ystävieni kanssa ja testaamaan Tallinnan söpöintä luomuravintolaa NOPpia. Kaikki odotukset ylittyivät ja oli superhauska reissu, naurua riitti ja huumori kukki, niinkun aina. Tää oli kun terapiaa. Sai olla täysin oma (kehveli) itsensä. Se on helppoa, kun ihmiset on sellasia jotka tuntee sut melkeinpä paremmin kun sinä itse. :D

Erityinen kunniamaininta myös huikealle matkaseurueellemme, joka tiesi kuinka pähkinöinä olin tästä luomuravintolasta ja vaellettiin sinne parisen kilometriä jäätävässä tuulessa. Oli kyllä ristiretken arvoista, vaikka reidet olikin niin jäässä ettei tuntoa enää ollut. Olin niin täpinöissäni kun sinne päästiin, etten meinannut pysyä penkissäni. Listalta olisin voinut tilata ihan mitä vaan ja koko setin kruunasi pieni shoppi ravintolan yhteydessä. Kiitos kavereille kärsivällisyydestä ja kun ootte enemmän tai vähemmän mukana kaikissa mun hömpötyksissä, (pienen vinoilun kera). :D

Pikkasen meni vitsiksi tää mun luomuhössötys ja kun OIKEASTI testailin puhelimen kameraa Sanna kysy onko vesikin luomua kun sekin täytyy kuvata. Luomuvesi, tässä se on. :D niin pirun terveellistä!

Odotusta ilmassa

Viikko on kestänyt noin abouttiarallaa ikuisuuden. Odottavan aika on pitkä. Ja täällä on maailman malttamattomin ihminen. Silti mulla täytyy aina olla jotain, mitä odottaa. Näin pimeyden ja harmauden keskellä on ajankohtaista miettiä syitä, miksi pitää lippua korkealla, jos se muuten tuntuu olevan hankalaa. Välillä vaan väsyttää ja tekis mieli makoilla sohvalla päivät pitkät, vaikka kuinka söisi hyvin ja kävisi jumpalla. Mieli ei aina jaksa, eikä pysy perässä. Mutta kun miettii vähän kivoja juttuja, saakin erilaista vinkkeliä päiviin ja se sohvalla löhöäminen ei enää tunnu edes vaihtoehdolta =) Joskus täytyy myös sallia kuitenkin ehkä se ilta siellä sohvan nurkassakin, ei siinä.

3 asiaa, joita odotan:

- Huominen! Miniloma parhaiden Mansen likkojen kanssa. Viime kerrasta onkin liian pitkä aika! Tämä odotus siis venyttänyt tätä viikkoa varmasti tunteja jollei päiviäkin, tai siltä se ainakin tuntuu. 

- No JOULU. Se nyt tulee jokatapauksessa, mutta meillä onkin ensimmäinen joulu kokonaan Mikon kanssa yhdessä. Meidän joulu sisältää paljon äksöniä, sopii mulle, ihanaa viettää aikaa Mikon sukulaisten ja oman perheen kanssa ja monessa paikassa!

- Talviloma. Kuka nyt ei lomaa odottaisi. Tammikuulla matkataan Saariselälle ihmettelemään Lapin taikaa. 

3 asiaa tässä harmaassa kurakelissä, joista otan ilon irti:

- Pyöräily. Niin kauan kun ei ole älytöntä pakkasta ja jäätikköä tai metriä lunta pyöräilen töihin päivittäin. Se hiki mikä pukkaa aamulla sairaalan mäessä saa hyvin kropan ja mielen hereille. Ja valmiina töihin!

- Kevyehkö vaatetus. Vielä pärjää ilman seitsemäätoista vaatekerrosta. Se nopeuttaa esim. aamutoimintoja, joissa minuuttikin on kova juttu! Nimimerkillä  "aina myöhässä".

- Työmäärä on sopiva. Röntgenissäkin on suhteellisen seesteistä, kun ihmiset eivät kaatuile liukkailla, eivätkä kolaroi. 

Välillä tosiaan täytyy ihan pysähtyä ja pähkäillä ja käyttää vähän kierroksia alhaalla, jotta jaksaa taas keskittyä oleellisiin asioihin. Nyt päätä tyynyyn ja aamulla tuhatta ja sataa nokka kohti satamaa!

Head nädalalõppu!  Elage hästi! Hyvää viikonloppua ja voikaa hyvin siis :D

T.Sanni

Hullu leväsmoothie ja ripaus joulun tunnelmaa

Tämä viikko on ollut aika paljon normaalista arkirytmistäni poikkeava. Maanantai oli tavanomainen aamuvuoro, tiistaina iltavuoro ja keskiviikko ja torstai yövuoroa. Ensimmäiset yövuorot, kyllähän se jännitti. Ekan yön jälkeen meni koko päivä aika kassalla. Koko yönä en saanut syötyä mitään, enkä juuri seuraavana päivänäkään. Teki mieli itkeä ja repiä tukkaa päästä, kun päässä rullasi satatuhatta ajatusta samaan aikaan ja mistään ei tullut valmista. Treenitkin jäi väliin ja kävin vääntämässä omatoimisesti jumpan sairaalan salilla. Taisin käydä valvomisen jälkeen hiukan ylikierroksilla, varsinkin kun en saanut päivällä nukuttua juuri ollenkaan. Toisena yönä ajattelin, että nyt on pakko saada jostain energiaa ja sain jopa eväätkin syötyä ja jaksoin paremmin. Olin tehnyt eväiksi vihersmoothieta, porkkanatikkuja, parsakaalia, hummusta, pähkinöitä ja pakuriteetä inkiväärin kera. Mitään hirveen raskasta ei kyllä olis pystynyt syömäänkään. Superfoodien voimalla siis painelin läpi yövuorojen, mutta selvisin, eikä kukaan kuollut! :D

Superfoodeihin, joita käytän kuuluu siis mm. nämä makean veden levät spirulina ja klorella. Miksi sitten syödä levää, kalanruokaa? 

Vähän täytyy selitellä, ettei taas pidetä ihan kahjona.

Levillä on kehoa puhdistava ja piristävä vaikutus. Ne sisältävät mm. älyttömät määrät vitamiineja, kivennäisaineita, mineraaleja ja proteiinia sekä ovat antioksidantteja. Ne tasapainottavat kehon pH-arvoa, jonka ollessa tasapainossa energiatasot nousevat ja turvotus vähenee. Netistä löytyy mielettömän paljon tietoa näistä ikivanhoista levistä ja viherjauheista ja niiden lukuisista terveysvaikutuksista. Jauheet maistuvat ja haisevat aivan karmealle, mutta kyllähän se siellä smoothien seassa uppoaa ja ajatuksen "tää on niin terveellistä" kanssa menee alas.. Näitä saa myös tableteiksi puristetussa muodossa, niitä taidan hankkia seuraavaksi niin saa levät sitten vähän säännöllisemmin käyttöön. Spirulinan ja klorellan käyttö tulisi aloittaa asteittain ja lisätä annosta pikkuhiljaa. Tulipas nyt paasattua. Syökää siis kaikki levää niin pysytte terveinä ja reippaina. :D

Pakurikääpätee on kanssa semmonen antioksidanttipommi, jolla saa buustattua aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja sillä on myös piristävä vaikutus. Toimii hyvin kahvin korvikkeena. Pikkasen pistää pissattaan ehkä enemmän.. :)

Pakurikäävän kiehautan ja sitten hauduttelen miedommalla lämmöllä vähintään 20 minuuttia.

Näistä hyvänä aasinsiltana seuraavaan villitykseen. Perhe ja kaverit aina nauraa kun hurahdan kaikkiin "hömpötyksiin". Käytiin Mikon kanssa yhtenä päivänä kirjastossa ja sieltä mukaan lähti ravintoaiheisia kirjoja. Yksi kirjoista, jonka lainasin oli Hanna Skyttän Detox, joka sisältää kattavasti tietoa kehon puhdistuksesta sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Kirjasta löytyy myös ohjeita muutamaan erilaiseen detox-kuuriin, joista aion testata alkuun ainakin jotain lyhyempää kuuria ja haastoin tietysti kaverit mukaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa ehdottaa, täältä kun löytyy muutama höveli meikäläisen lisäksi, jotka hurahtaa uusiin juttuihin helposti. :) Koitan ensi viikolla saada jonkun yhteenvedon aiheesta, jotta päästään aloittamaan pikkuinen puhdistuskuuri, vielä ennen joulun mässyttelyjä! Täytynee aloittaa kauppalistasta, jotta on sitten tarpeet valmiina kun aloitetaan. 

Omituisesta päivärytmistä huolimatta tähänkin viikkoon on mahtunut treenejä ja onnistumisia. Rauta on noussut kohtuu mukavasti stressistä, väsymyksestä ja helkutin kipeistä jaloista huolimatta. Perjantai-aamuna kävin hierojalla, jossa taas löydettiin uusia työstämisen aiheita, kuten jumissa oleva vasen nilkka ja lavanaluslihakset (kainalot!!). Kainaloita hieroessa meinasi huuto päästä, mutta kestin kuin nainen! Nilkan jumi tuli ihan puskista, kyykätessä sen hieroja bongasi. Se(kin) kun saadaan mobbailtua kuntoon, pitäisi kyykyn helpottua. Hieronnan jälkeen otettiin Mikon kanssa pitkät päikkärit ja illaksi suuntasin Inkalan Kartanon Karhunpesään röntgenin pikkujouluihin. Raskaan viikon palkkarina toimi sivistyneesti (luomu)valkkari. Paikka oli ihana, iso mökki rauhaisassa paikassa. Hauska ilta oli, eikä kukaan tainnut häpäistä itseään pahemmin :D

Lauantai oli pakollinen lepopäivä hieronnan ja valvomisten takia. Kyllä uni maittoikin, vaikka pienen pientä krapulaa tunsin hiipivän herätessä... Siitä oli siis pakko päästä eroon, joten ei muuta kun leväsmuutiella huuhtelin buranan huiviin ja ulos! Tämähän olisi pitänyt ottaa jo ennen juhlimista, lueskelin netistä, että spirulinan ja klorellan puhdistava vaikutus auttaa myös alkoholin puhdistamiseen kehosta ja näin ollen ehkäisee krapulaa. Täytyykin ens kerralla testata, onko totta vai legendaa.  

Krapulantappajasmoothie

1 banaani

1/2 avocado

1/2 omena

1/2 dl kookosmaitoa

1 rkl MCT-öljy

1 tl spirulina

1 tl klorella

100 g pakastevadelmia

1 rkl kookosjauho

2 tl toco

2 tl maca

Näistä tulee aina ihan järkyttävän myrkyn vihreän värisiä sekotuksia. Mutta ei anneta sen häiritä!

Elpymisretkenä suunnattiin Mikon, Tomin ja Lotan kanssa yhteen mun lempparifiilistelymestaan Tiirinkosken tehtaalle joulun avajaisiin. Puoti on rakennettu vanhaan navettaan ja siellä toimii myös samassa tilassa kahvila. Joululaulujen soidessa taustalla hypisteltiin ihania sisustuskamoja ja haaveiltiin tulevaisuuden kodista, johon ne kaikki sopisivat. Tänne on ihanaa tulla inspiroitumaan ja kuolaamaan design-tuotteita sekä nauttimaan maalaisidyllistä, tällä kertaa jouluisella tunnelmalla höystettynä. Kuppi hyvää kahvia ja raakasuklaata ja alkoi jo elämä voittamaan pikkuhiljaa, eikä vesisadekaan juuri haitannut. Täältä saa myös ihan ykkösvohvelit, myös maidottomana ja gluteiinittomana! 

Tää aika vuodesta on aina pikkujouluja pullollaan. Huomenna vietelläänkin pikkujoulua Mikon perheen ja sukulaisten kesken ja ensi viikolla Tallinnassa Tampereen ystävien kesken. En malta odottaa! Vaikka lumet lähti niin ihanaa, että joulutunnelma alkaa nostamaan päätään vähän joka nurkalta. Joulua innolla odottaessa <3

- Sanni

Maanantaiaamu käyntiin

5:53 soi herätyskello, torkutus on typerä tapa, mutta teen sen silti joka aamu ainakin kerran. Sitten ylös, vaatetta niskaan ja vajaa litra vettä naamariin. Varovasti valoja päälle ja pikkuhiljaa alkaa silmä tottumaan kirkkaaseen. Ensimmäisenä meikkaan, ettei se vaan jää kesken, jos ja kun tulee kiire :D ja sitten keittelen kahvit ja aloitan aamupalan väsäämisen. 

Bulletproof, 5 a.m. coffee, rasvakahvi, voikahvi... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ennen aamuherätykset ja varsinkin maanantait tuntu tosi raskailta ja olin väsynyt pitkälle aamupäivään, mutta tällä se lähtee päivä vauhtiin. Oman versioni tästä energiapommista keittelen kahden kupin pressopannussa luomukahvista. Sillä välin kun kahvi uuttuu 3-5 minuuttia, laittelen kuppiin muut ainesosat. Tässä noin määrät, menee aika tatsilla siinä aamutohinassa:

Sannin aamukaffi:

1 rkl kookosöljyä

1 rkl MCT-öljyä

1 tl luomuvoita

1 rkl luomumacaa

1 rkl tocoa

ceylonin kanelia

cayenne-pippuria

bourbon-vaniljaa

2 munanvalkuaista

Surautan maidonvaahdottimella nämä kahvin kanssa sekaisin ja isken joukkoon vielä kaksi munanvalkuaista, jotka vaahdotan valkuaisvaahdoksi. Tadaa, se on kun cappuccino. Mausteiksihan tähän voi laittaa mitä ikinä keksii. Välillä heitän sekaan kardemummaa tai raakakaakaojauhetta. Joskus käytän myös kookoskermaa tai kauramaitoa, riippuen mitä kaapista löytyy...

Joskus kun se kiire selättää mut aamuisin, joudun ottamaan aamiaisen mukaan ja syömään sen vasta työpaikalla. Mun rasvakahvi ja aamupalat aiheuttaa työpaikan kahvihuoneessa lähes joka kerta saman reaktion: Mitä ihmettä tossa oikein on? Ja kun kerron, sitten ihmetellään miten kukaan voi syödä tollasta, noin paljon ja päivitellään kuinka erikoista. :D Kahvin lisäksi aamupalaan kuuluu yleensä munakaspuuro ja kauraleipää. Tän munapuuro-ohjeen löysin joskus netistä, kun olin mukana tossa Lean in five weeks-haasteessa. Hirveen hyvää ja helppoo ja ravitsevaa, näillä eväillä pysyy nälkä lounastuntiin saakka loitolla ja energiaa riittää työn touhuun!

Kookos-muna-puuro

1 kokonainen muna

2 valkuaista

1 rkl kookosjauhoa / psylliumia

loraus vettä / kauramaitoa / kookoskermaa

Puuron kaveriksi sopii esimerkiksi:

marjat

chia-siemenet

maapähkinävoi

agave-siirappi

kaneli

luomuvoi

banaani

Ensin tein tätä kattilassa, mutta sitten aloin tekeen pannulla, se käy vähän nopeemmin. Paistan koko setin kookosöljyssä. Pannu lämpiään, munat ja neste siihen jatkuvasti sekoitellen. Levy kannattaa pitää keskilämmöllä, koska munat alkavat emulgoitua aika nopeasti. Kun niin käy, jauhot sekaan ja taas sekotellaan. Kookosjauho ja psyllium tekee munasta vähän "puuromaisen" näköistä ja kun koostumus näyttää omaan silmään hyvältä, ei muuta kun omat mausteet sekaan ja ääntä kohti!

Tsemppiä maanantaihin, tästä polkastaan uus edeltävää parempi viikko käyntiin...! Se on varmaa koska on palkkapäiväkin tulossa :D

Rakkaudesta CrossFittiin

Mietin, millaisen crossfit-postauksen tekisin ja sen sijaan, että alkaisin setviä lajin erilaisia treenejä ja suomentaa englanninkielisiä liikkeiden nimiä, päätin kertoa siitä, miksi siellä käyn ja miten jaksan käydä. (Päätin myös tehdä niin lame-otsikon, että ketään ei varmaan kiinnosta edes lukee :D).
Moni ihmettelee, kuinka jaksan treenata niin paljon ja miten aikani riittää. Kun (huom. KUN!) motivaatio on kohdallaan ja tekee sitä mistä tykkää, se ei ole temppu eikä mikään. Toivottavasti tekstin läpi paistaa myös se, mistä sitä motivaatiota saan..

Ensinnäkin, helposti kyllästyvälle ihmiselle, kuten minulle on täydellistä, että joka päivä treeni on erilainen, kuinka jännittävää! Ja parasta on se, ettei tarvitse itse miettiä minkälaista pakaraliikettä sitä tänään tekisi, ja montako toistoa. Kaikki on valmiiksi suunniteltu. Innolla aina sunnuntaisin odotellaan seuraavan viikon ohjelmointia, aina on luvassa vahvuuksia, sekä heikkouksia.  Ennen olisin tykännyt jättää ne heikkoudet väliin, mutta nykyään haluan ettei heikkouksia olisi. Joten niitä on hiottava, vaikka se välillä onkin ihan myrkkyä. Life begins at the end of your comfort zone - klisee, mutta totta (kysykää vaikka itse Tomi Kokolta...).  Vahvuuksia taas on mukavaa tehdä, silloin on usein ennätyksetkin herkemmässä. Tässä on jo syy, miksi viikosta ei tee mieli skipata yhtäkään treeniä! Ei muuta kun treenitossut jalkaan, kello käyntiin ja tekemään!

Välillä kyllä white boardin edessä valmentajan käydessä WODia läpi mietin, mihin hittoon sitä on taas tullut lupauduttua. Mutta kyllä minä pystyn, kun kaikki muutkin. Ryhmäpaine saa aikaan ihmeitä, se saa tekemään yhden tuplanaruhypyn enemmän, nostamaan 5 kiloa rautaa enemmän, se saa jatkamaan, vaikka mieli sanoo vois jo luovuttaa. Meidän boksilla ryhmäpaineeseen sisältyy toki myös kannustus, on huikeeta kun kuulet kaverin kannustushuudot ja saat siitäkin taas vähän lisäenergiaa. Valmentajan ohjeet ja tsemppaus antaa uskoa omaan tekemiseen. Itsevarmuus kasvaa ja pieni kilpailuhenki, joka minussakin asustaa, saa joskus tekemään ihmeitä. Kun joka jäsen tuntuu betonilta ja pää huutaa EI, kroppa jatkaakin toimintaansa kun robotti. Sitä kai kutsutaan itsensä ylittämiseksi ja siinä ylitetään rajoja psyykkisesti ja ollaan siellä epämukavuusalueella. Ja sitä tapahtuu nykyään suhteellisen usein, mikä tuntuu aika kivalta, epämukava onkin jälkikäteen mukavaa. Todella loogista.. Monesti yllättyy, mihin sitä oikein pystyykään. Vaikka yhdessä tehdäänkin samoja treenejä, keskitytään omaan tekemiseen. Jokaisella on omat tavoitteet ja jokainen tekee juuri siten, kun oma kroppa sanoo. Valmentajan tehtävä on sitten huolehtia, että kaikki menee oikein ja puhtaasti ja turvallisuuden rajoissa.

Ihanaa huomata, että on löytynyt paikka, johon on aina kivaa mennä ja jossa myös ajoittaisen stressin ja ahdistuksen pystyy unohtamaan. Siinäpä tärkein syy, miksi siellä crossfitissä jaksan ravata ja käydä boksilla harva se päivä, viikosta toiseen. Huonostakin päivästä tulee hyvä, kun käy hakemassa endorfiinibuusteja, kalastelemassa ennätyksiä ja tapaamassa inspiroivia ihmisiä. Voiko sen jälkeen olla muuta kun hyvä fiilis? Toki joskus pettymyksiäkin tulee, mutta siinähän se nälkä vain kasvaa ja koskaan mikään harjoitus ei mene hukkaan! Itseään täytyy haastaa ja välillä vähän kavereitakin (vai mitä Anna...). Kaikkea ei aina onneksi tarvitse ottaa liian tosissaan, eikä aina ole liian vakavaa. Meillä on nauru herkässä ja läppä lentää läpi treenien. Rakkaudesta lajiin.

Nää kaksi hienoa kuvaa by: Kaisu Koskinen photography. Niinku näkyy yhteishenki ulottuu ulkomaille saakka!

Viisi parasta juttua CrossFitissä:

1. Kaverit ja kannustus! Jaettu ilo on kaksinkertainen. PariWODit on parasta!
2. Itsevarmuus. Täällä ei tarvitse miettiä miltä näyttää tai mitä muut ajattelee. Koska kukaan ei ajattele kun sitä omaa treeniään ja miten siitä selviytyy. Boksin ulkopuolelle tämä ei aina valitettavasti ainakaan meikäläisen kohdalla ulotu, mutta pikkuhiljaa kai sinnekin.
3. Kehitys. Se on melkein taattu, jos käyttää vähän maalaisjärkeä ja käy treeneissä säännöllisesti.
4. Ennätykset. Täytyykö tätä nyt ees selittää. PR kellon kilkatus on niin helmee :D soitti sitä sitten itse tai joku muu.
5. Tavoitteet. CrossFitissä ne ovat tekemisessä ja suorituksissa, ei ulkonäössä. Ja näitä tavoitteittahan sitten riittää, oli amatööri tai ammattilainen...

Hypehypehypetystekstiä ja melkein ällöttää itseenikin lukea, mutta faktaa kaikki. Kanssatreenaajat varmaan yhtyy ja loppujen täytyy käydä itse kokeileen, löytääkö näitä samoja juttuja sieltä. Crossfit sopii kaikille, mutta kaikki eivät sovi crossfittiin, sanoi joku viksu valmentaja joskus.

Ja näillä lätinöillä kohti seuraavan viikon uusia haasteita! Superhelmi treeeniviikko ainakin tulossa, voimaa vaativia treenejä paljon ja sitähän löytyy :D Ehkä jonain päivänä... Keskiviikkona ja torstaina teen myös ensimmäiset yövuoroni, kääk olen yksin vastuussa röntgenin toiminnasta, pärjäänköhän. Ja perjantaina työpaikan pikkujoulut! Tiptap. Energistä viikkoa!

T.Sanni