Ohi on, Open 2017

Tammikuussa laajentui mukavuusalue taas, kun päätin ottaa virallisesti osaa rekisteröitymällä CrossFit Gamesin Open-karsintaan. Näitä "Open" päivityksiä olikin viimeiset viisi viikkoa enemmän ja vähemmän instassa ja snäpissä, mutta mikä se Open oikein on? Nimensä mukaisesti Open on karsinta, joka on avoin kaikille lajin harrastajille, eli siihen osallistuu maailmanlaajuisesti eri tasoisia crossfittaajia. Openin sijoilta parhaat pääsevät Regionalseihin, joista taas parhaimmat itse Gameseihin, lajin "mm-kisoihin", jossa kilpaillaan maailman kovakuntoisimman tittelistä.  Openin tarkoituksena näin perusjumpparille on kokeilla omia rajoja ja tsiigailla vähän missä mennään oman kehityksen kanssa. Lajit ovat kaikille samat, mutta jokaisesta lajista löytyy myös skaalattu versio, jossa liikkeitä ja painoja on kevennetty. 

Viisi viikkoa - viisi lajia. Joka perjantaiaamu julkaistiin laji, jonka suoritukseen aikaa oli aina seuraavaan maanantaihin. Ensimmäistä lajia jännitin ihan urakalla ja kun se vihdoin paljastettiin, näin painajaista kuinka kaatuisin boksin päälle (laji sisälsi boksihyppyjä) ja munaisin koko jutun. Aamulla ei ruoka maistunut ja salille vääntäydyin vellovan vatsan kanssa. Halusin aloittaa ensimmäisenä ja saada alta pois koko homman. No, vihdoin kun 20 minuutin hiki ja huohotus oli ohi, ensimmäinen ajatus oli nyt se on tehty. Jännitys ja suorituspaineet piinasivat viikko toisensa jälkeen, mutta jokainen laji tuli kuitenkin tehtyä. Lähes joka viikko mietin ääneen kuka hullu tätä tekee vapaaehtoisesti. Ja vielä maksaa siitä. No me tietenkin... Painot olivat joissain lajeissa todella kovia, väänsin kuitenkin kaikki määrätyillä ja mietin vaan, kuinka kevyitä ne mahtoi olla maailman huipuille. Missään lajissa en turvautunut skaalaamiseen ja olen ylpeä, että vuoden lajikokemuksella kykenin siihen. Viimeisestä lajista esimerkkinä meikäläisen aika oli 25 minuuttia ja maailman parhaan naisen alle 7 minuuttia. Se ei ole varmaan ehtiny edes hengittään siinä ajassa. Jos jotain kiinnostaa, kaikki lajit löytyvät täältä: CrossFit Games, Open 2017.

Fiilikset vikan setin jälkeen

Ajattelin, että Openiin osallistuminen tuo myös harjoitusta kisatilanteisiin ja niihin valmistautumiseen ja oikeassa olin. Jotkut lajit jäivät vähän harmittamaan, kun en esimerkiksi etukäteen kokeillut liikkeitä, tai tehnyt suunnitelmaa kuinka pätkisin toistoni. Näin ollen aikaa tuhraantui turhaan säätämiseen ja liian pitkiin taukoihin. Myös pääkoppa tuppasi hajoamaan vähän väliä ja keräilin itselleni siitä syystä valtavan määrän "no reppejä", eli epäpuhtaita toistoja, joita ei lasketa. Sen verran herkkuja oli nämä treenit, että en kuitenkaan lähtenyt mitään näistä tekemään toista kertaa parantaakseni tulostani. Viimeisen lajin jälkeen tais päästä pieni porukin, kun takkusin hyppynarun kanssa sen verran lahjakkaasti, että söi naista aika pikkasen. Varmaan ihan tervettä kilpailuhenkeä, että menee vähän tunteisiin? Sijoitukseni Suomen tasolla oli 429/826, eli en ihan luuseri ollut, haha. Ensi vuonna sitten hilataan sijoitusta ylöspäin, hiotaan vähän paremmin taktiikoita ja kasvatellaan keuhkoja. Kaikkiaan hauska ja hirveä karsinta, mukavinta oli ylittää itsensä (jälleen kerran) ja kannustukset. Kiitos kanssaurheilijoille! Näillä eväillä kohti kisadebyyttiäni Mikkelin Kuntokarkeloita heinäkuussa! #paskathousussajonyt

Reilun kuukauden kestäneeseen puristukseen mahtui myös kisaryhmän treenit, joita aloitimme porukalla likkojen kanssa tekemään valmentajien kehoituksesta. Viimeisen kolmen viikon sisällä onnistuin pamauttamaan liudan PR:iä, eli personal recordseja niin painonnostossa, kuin liikkeissäkin. Opin tekemään chest to bar-leukoja, joissa tanko osuu rintaan, tein ensimmäistä kertaa clean&jerk ykköstä ja onnistuin työntämään 50 kiloa pään yläpuolelle, raakana työnsin 32,5 kiloa, vedin rinnalle 57,5 kg, nostin maasta 95 kg, takakyykkäsin 70kg ja tempasin 35 kg. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä joka naisen unelma PR, jota näyttää vaaka. +6kg vuodessa, oh shit 👀. Mihin lie mennyt, onko läskiä vai lihasta ken tietää... 😄 Mulla ja Hellulla piti olla bootcamp, taiskin olla bulkcamp, mitä pienistä. Ruoka on kyllä maistunut ja tokihan vielä tämän Openin päätöksen ja meidän tiimin lukuisten synttäreiden (5/8 meidän jengistä vietti synttäreitään 18-26.3) kunniaksi pidettiin kunnon ruokajuhlat.

 



Meillä oli teemana tapasilta, joka lähti vähän lapasesta. Saunottiin, nautiskeltiin lasit punkkua parvekkeella ilta-auringossa, syötiin varmaan kolme tuntia, saatiin kukkia, lahjoja ja yllätyskakku, joka oli niin iso, että edes yhdeksän kohtuullisen kovan ruokahalun omaavaa urheilijaa ei saanut sitä tuhottua. Kaisu ikuisti meidän tarjottavat. 😉 Ruokamaratonin jälkeen linnottauduttiin sohvalle mahojemme viereen katselemaan Fittest on Earth-dokkaria. Ja mietin, että ollaan kyllä nolo lahko, koko elämä pyörii yhden harrastuksen ympärillä. 😂 "Doing what you like is freedom, liking what you do is happiness". Ollaan onnellisia! ❤


Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia aurinkoisesta treeniaamusta. Kun kulkee, niin kulkee!

Otetaan tää homma tosissaan. 

Power Snatch. Enkoista kreditit myös uusille painonnostokengille Reebok Legacy Lifters.

No squat no ass. No pain no gain. Ass to the grass. Drop it like a squat. Mauttomat lainit jatkukoot.

Reipasta viikkoa! "Let your coffee be strong and weights heavy". Hahha. Oon niin nolo. 😎

Twenty freaking five!

Varmoja kevään merkkejä ovat auringonpaiste, kuivan asfaltin haju, pitkin pihoja päättömästi juoksevat ja rääkyvät fasaanit (ainakin täällä meidän nurkilla) ja mun synttärit. Erilaisia kekkereitä on tullut pidettyä vuosien varrella syntymäpäivien kunniaksi ja tänä vuonna Emma mahdollisti vanhenemisen juhlistamisen tyttöjen mökkireissulla, parhaassa seurassa! Kohta 25 vuotta elämää takana ja siitä ajasta melkein puolet olen saanut jakaa näiden muijien kanssa. Priceless! 

Upeissa puitteissa saatiin kyllä viettää kunnon latausviikonloppu. Syötiin hyvin, saunottiin, paljuteltiin ja päästiin vaihtaan kuulumisia ihan urakalla. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut katsoa kelloa ollenkaan ja sai vaan olla. Tytöt oli hommannut meille lauantaibrunssille kunnon synttärirekvisiitat (täältä) ja sain myös oikein osuvan lahjan, kassillisen täynnä luomujuttuja: shampoot, raakasuklaata, kasvonaamion, kuorintavoidetta yms.. Vaikka kuluneen vuoden sisällä olen muuttunut paljon ja mieltymykset ruokatottumuksia myöten on muuttunut aika lailla, kivaa huomata, että kaverit silti tietää mistä tykkään ja mitä syön. Kiitos lahjoista ja taas siitä, että pysytte mukana kaikissa hössötyksissä! ❤

Kuluneiden vuosien kunniaksi tässä 25 random faktaa meikäläisestä:

➼Olen juonut kahvia päivittäin ensimmäisestä luokasta lähtien.

➼Mulla oli järkyttävä äRRRRRävika kersana...

➼... ja raudat etuhampaissa ala-asteella.

➼Unelma-ammattini on psykiatri tai terapeutti. Harmi vaan, että kunnianhimo puuttuu.

➼Laitan hernekeittoon ketsuppia. Äitikin tekee niin.

➼Jos olisin poika, mut olisi ristitty Hugoksi. Hugo Nieminen, moro!

➼Syön viikossa yli 30 kananmunaa.

➼Nostan penkistä yli 50 kiloa.

➼Jätän aina kaappien ovet auki, myös laatikot. Tuuletan.

➼Olen maailman huonoin lakanoiden laittaja ja viikkaaja, yritän kyllä kovasti!

➼Kun olen yksin kotona kuuntelen musiikkia täysillä ja tanssin keittiössä. Poikkeuksetta. Vaikka en osaa.

➼Ajan aina kovaa, mutta en ole koskaan saanut ylinopeussakkoa. Kerran ajoin tolppaan kyllä.

➼Vedin ensimmäiset lärvit kutosluokan kesällä #elämänkoulu.

➼En pysty käymään suihkussa nopeasti. Vähintään 15min.

➼Ja vaikka kuinka kiire olisi, hengailen aina suihkun jälkeen alusvaatteissa jonkun aikaa. Ei vaan pysty heti pukeen.

➼Jalkapallourani aikana tein maaleja enemmän omiin kuin vastustajan (huom. olin puolustaja, en onneksi sentään hyökkääjä).

➼En ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja. Yhtäkään siis.

➼Ainoa kymppi koskaan todistuksessani on ollut ylä-asteella musiikista. 

➼Olen voittanut Nivean tuotepaketin Demin megamokista. 

➼Olen käynyt ainakin 15 Antti Tuiskun keikalla. Haha.

➼Lukiossa sain vatsahaavan, joka onneksi parantui lääkityksellä.

➼En lähde koskaan ovesta ulos ilman meikkiä.

➼Osaan tehdä kahviin vaahdotetulla maidolla latte art-sydämen. Talent.

➼Olen käynyt Salkkareiden koekuvauksissa. Ei tullu roolia. xD

➼En ole koskaan tehnyt itse makaronilaatikkoa.

Jep se on meitsi.

Kaikennäköstä on tullut tehtyä ja koettua, mutta vielä taitaa olla ne isoimmat jutut edessä. Aikuisuus, here I come! :D Loppuun vielä parin viikon takaisia Kaisun napsimia kuvia Aulangolta.

Urheilujuhlaa

Parasta urheilussa on fiilis. Itse urheillessa onnistumisen tunne on ihan mieletön. Anna sanoikin viimeksi kun opin peruuttamaan seinälle käsillä kävellen, että riemuitsen kuin pikkulapsi. Ja niin teen! Ja kun epäonnistun kiukuttelen kuin pahainen kakara, mutta ei siitä nyt sen enempää, senhän kaikki sitäpaitsi jo tietääkin. :D

Vanhana "Fair play"-pelaajan palkinnon lunastaneena futarina pidän tyylistäni kiinni ja kannustan ja riemuitsen myös muiden puolesta. On mieletöntä, kun kaveri tekee jotain mihin ei ole ennen pystynyt, kun oman salin kilpailijat tekevät suorituksia, joihin itse haaveilee joskus pystyvänsä tai kun Suomi voittaa MM-kultaa. Sporttifanina ja himotsempparina sain olla elementissäni ja elää mukana sitä voittajafiilistä Lahdessa keskiviikkona, kun Iivo Niskanen sivakoi ylivoimaisesti voittajana maaliin. Se huuto, kellojen kilkatus ja Suomen lippujen viuhuna mikä kävi oli kertakaikkiaan mahtavaa, sai olla ylpeä jäykkien, epäsosiaalisten suomalaisten äänekkäistä kannustuksista koko kisan ajan! Tosin perisuomalaiseen tapaan myös toisten tappio oli tuuletuksen aihe ja joka kerta kun häviölle jääneen norjalaishiihtäjän väliaika näkyi taululla, tuuletettiin täysillä. Mun kävi vähän norjalaista sääliksi, mutta hyvin äkkiä mulle kerrottiin, että se oli urheilun henki. Mutta Iivon puolesta oli vilpitöntä iloita, upea suoritus ja ansaittu kultamitali. Voin vaan kuvitella mikä fiilis siinä on ollut hiihtäjällä itsellään tullessaan maaliin. Wau.

Kaiken kaikkiaan Lahden kisoista jäi hyvä kokemus illalla alkaneesta vesisateesta huolimatta. Keskellä viikkoa porukkaa oli sopivasti, eikä tarvinnut jonottaa edes vessaan. Hiihdon lisäksi pääsin katsomaan ensimmäistä kertaa elämässäni mäkihyppyä livenä ja vielä suurmäkeä. Olihan se aika hurjan näköstä touhua ja tässäkin saatiin iloita kun suomalainen päräytti karsinnan parhaan tuloksen. Sattui hyvä kisapäivä meidän kannalta, viihdettä koko rahan edestä! Vähän harmittaa ettei jääty kultajuhliin torille, oli pakko lähteä kotia kohti kun vaatteet oli jo litimärät ja pitkän päivän jälkeen alkoi väsy painaan.