Ohi on, Open 2017

Tammikuussa laajentui mukavuusalue taas, kun päätin ottaa virallisesti osaa rekisteröitymällä CrossFit Gamesin Open-karsintaan. Näitä "Open" päivityksiä olikin viimeiset viisi viikkoa enemmän ja vähemmän instassa ja snäpissä, mutta mikä se Open oikein on? Nimensä mukaisesti Open on karsinta, joka on avoin kaikille lajin harrastajille, eli siihen osallistuu maailmanlaajuisesti eri tasoisia crossfittaajia. Openin sijoilta parhaat pääsevät Regionalseihin, joista taas parhaimmat itse Gameseihin, lajin "mm-kisoihin", jossa kilpaillaan maailman kovakuntoisimman tittelistä.  Openin tarkoituksena näin perusjumpparille on kokeilla omia rajoja ja tsiigailla vähän missä mennään oman kehityksen kanssa. Lajit ovat kaikille samat, mutta jokaisesta lajista löytyy myös skaalattu versio, jossa liikkeitä ja painoja on kevennetty. 

Viisi viikkoa - viisi lajia. Joka perjantaiaamu julkaistiin laji, jonka suoritukseen aikaa oli aina seuraavaan maanantaihin. Ensimmäistä lajia jännitin ihan urakalla ja kun se vihdoin paljastettiin, näin painajaista kuinka kaatuisin boksin päälle (laji sisälsi boksihyppyjä) ja munaisin koko jutun. Aamulla ei ruoka maistunut ja salille vääntäydyin vellovan vatsan kanssa. Halusin aloittaa ensimmäisenä ja saada alta pois koko homman. No, vihdoin kun 20 minuutin hiki ja huohotus oli ohi, ensimmäinen ajatus oli nyt se on tehty. Jännitys ja suorituspaineet piinasivat viikko toisensa jälkeen, mutta jokainen laji tuli kuitenkin tehtyä. Lähes joka viikko mietin ääneen kuka hullu tätä tekee vapaaehtoisesti. Ja vielä maksaa siitä. No me tietenkin... Painot olivat joissain lajeissa todella kovia, väänsin kuitenkin kaikki määrätyillä ja mietin vaan, kuinka kevyitä ne mahtoi olla maailman huipuille. Missään lajissa en turvautunut skaalaamiseen ja olen ylpeä, että vuoden lajikokemuksella kykenin siihen. Viimeisestä lajista esimerkkinä meikäläisen aika oli 25 minuuttia ja maailman parhaan naisen alle 7 minuuttia. Se ei ole varmaan ehtiny edes hengittään siinä ajassa. Jos jotain kiinnostaa, kaikki lajit löytyvät täältä: CrossFit Games, Open 2017.

Fiilikset vikan setin jälkeen

Ajattelin, että Openiin osallistuminen tuo myös harjoitusta kisatilanteisiin ja niihin valmistautumiseen ja oikeassa olin. Jotkut lajit jäivät vähän harmittamaan, kun en esimerkiksi etukäteen kokeillut liikkeitä, tai tehnyt suunnitelmaa kuinka pätkisin toistoni. Näin ollen aikaa tuhraantui turhaan säätämiseen ja liian pitkiin taukoihin. Myös pääkoppa tuppasi hajoamaan vähän väliä ja keräilin itselleni siitä syystä valtavan määrän "no reppejä", eli epäpuhtaita toistoja, joita ei lasketa. Sen verran herkkuja oli nämä treenit, että en kuitenkaan lähtenyt mitään näistä tekemään toista kertaa parantaakseni tulostani. Viimeisen lajin jälkeen tais päästä pieni porukin, kun takkusin hyppynarun kanssa sen verran lahjakkaasti, että söi naista aika pikkasen. Varmaan ihan tervettä kilpailuhenkeä, että menee vähän tunteisiin? Sijoitukseni Suomen tasolla oli 429/826, eli en ihan luuseri ollut, haha. Ensi vuonna sitten hilataan sijoitusta ylöspäin, hiotaan vähän paremmin taktiikoita ja kasvatellaan keuhkoja. Kaikkiaan hauska ja hirveä karsinta, mukavinta oli ylittää itsensä (jälleen kerran) ja kannustukset. Kiitos kanssaurheilijoille! Näillä eväillä kohti kisadebyyttiäni Mikkelin Kuntokarkeloita heinäkuussa! #paskathousussajonyt

Reilun kuukauden kestäneeseen puristukseen mahtui myös kisaryhmän treenit, joita aloitimme porukalla likkojen kanssa tekemään valmentajien kehoituksesta. Viimeisen kolmen viikon sisällä onnistuin pamauttamaan liudan PR:iä, eli personal recordseja niin painonnostossa, kuin liikkeissäkin. Opin tekemään chest to bar-leukoja, joissa tanko osuu rintaan, tein ensimmäistä kertaa clean&jerk ykköstä ja onnistuin työntämään 50 kiloa pään yläpuolelle, raakana työnsin 32,5 kiloa, vedin rinnalle 57,5 kg, nostin maasta 95 kg, takakyykkäsin 70kg ja tempasin 35 kg. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä joka naisen unelma PR, jota näyttää vaaka. +6kg vuodessa, oh shit 👀. Mihin lie mennyt, onko läskiä vai lihasta ken tietää... 😄 Mulla ja Hellulla piti olla bootcamp, taiskin olla bulkcamp, mitä pienistä. Ruoka on kyllä maistunut ja tokihan vielä tämän Openin päätöksen ja meidän tiimin lukuisten synttäreiden (5/8 meidän jengistä vietti synttäreitään 18-26.3) kunniaksi pidettiin kunnon ruokajuhlat.

 



Meillä oli teemana tapasilta, joka lähti vähän lapasesta. Saunottiin, nautiskeltiin lasit punkkua parvekkeella ilta-auringossa, syötiin varmaan kolme tuntia, saatiin kukkia, lahjoja ja yllätyskakku, joka oli niin iso, että edes yhdeksän kohtuullisen kovan ruokahalun omaavaa urheilijaa ei saanut sitä tuhottua. Kaisu ikuisti meidän tarjottavat. 😉 Ruokamaratonin jälkeen linnottauduttiin sohvalle mahojemme viereen katselemaan Fittest on Earth-dokkaria. Ja mietin, että ollaan kyllä nolo lahko, koko elämä pyörii yhden harrastuksen ympärillä. 😂 "Doing what you like is freedom, liking what you do is happiness". Ollaan onnellisia! ❤


Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia aurinkoisesta treeniaamusta. Kun kulkee, niin kulkee!

Otetaan tää homma tosissaan. 

Power Snatch. Enkoista kreditit myös uusille painonnostokengille Reebok Legacy Lifters.

No squat no ass. No pain no gain. Ass to the grass. Drop it like a squat. Mauttomat lainit jatkukoot.

Reipasta viikkoa! "Let your coffee be strong and weights heavy". Hahha. Oon niin nolo. 😎

Twenty freaking five!

Varmoja kevään merkkejä ovat auringonpaiste, kuivan asfaltin haju, pitkin pihoja päättömästi juoksevat ja rääkyvät fasaanit (ainakin täällä meidän nurkilla) ja mun synttärit. Erilaisia kekkereitä on tullut pidettyä vuosien varrella syntymäpäivien kunniaksi ja tänä vuonna Emma mahdollisti vanhenemisen juhlistamisen tyttöjen mökkireissulla, parhaassa seurassa! Kohta 25 vuotta elämää takana ja siitä ajasta melkein puolet olen saanut jakaa näiden muijien kanssa. Priceless! 

Upeissa puitteissa saatiin kyllä viettää kunnon latausviikonloppu. Syötiin hyvin, saunottiin, paljuteltiin ja päästiin vaihtaan kuulumisia ihan urakalla. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut katsoa kelloa ollenkaan ja sai vaan olla. Tytöt oli hommannut meille lauantaibrunssille kunnon synttärirekvisiitat (täältä) ja sain myös oikein osuvan lahjan, kassillisen täynnä luomujuttuja: shampoot, raakasuklaata, kasvonaamion, kuorintavoidetta yms.. Vaikka kuluneen vuoden sisällä olen muuttunut paljon ja mieltymykset ruokatottumuksia myöten on muuttunut aika lailla, kivaa huomata, että kaverit silti tietää mistä tykkään ja mitä syön. Kiitos lahjoista ja taas siitä, että pysytte mukana kaikissa hössötyksissä! ❤

Kuluneiden vuosien kunniaksi tässä 25 random faktaa meikäläisestä:

➼Olen juonut kahvia päivittäin ensimmäisestä luokasta lähtien.

➼Mulla oli järkyttävä äRRRRRävika kersana...

➼... ja raudat etuhampaissa ala-asteella.

➼Unelma-ammattini on psykiatri tai terapeutti. Harmi vaan, että kunnianhimo puuttuu.

➼Laitan hernekeittoon ketsuppia. Äitikin tekee niin.

➼Jos olisin poika, mut olisi ristitty Hugoksi. Hugo Nieminen, moro!

➼Syön viikossa yli 30 kananmunaa.

➼Nostan penkistä yli 50 kiloa.

➼Jätän aina kaappien ovet auki, myös laatikot. Tuuletan.

➼Olen maailman huonoin lakanoiden laittaja ja viikkaaja, yritän kyllä kovasti!

➼Kun olen yksin kotona kuuntelen musiikkia täysillä ja tanssin keittiössä. Poikkeuksetta. Vaikka en osaa.

➼Ajan aina kovaa, mutta en ole koskaan saanut ylinopeussakkoa. Kerran ajoin tolppaan kyllä.

➼Vedin ensimmäiset lärvit kutosluokan kesällä #elämänkoulu.

➼En pysty käymään suihkussa nopeasti. Vähintään 15min.

➼Ja vaikka kuinka kiire olisi, hengailen aina suihkun jälkeen alusvaatteissa jonkun aikaa. Ei vaan pysty heti pukeen.

➼Jalkapallourani aikana tein maaleja enemmän omiin kuin vastustajan (huom. olin puolustaja, en onneksi sentään hyökkääjä).

➼En ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja. Yhtäkään siis.

➼Ainoa kymppi koskaan todistuksessani on ollut ylä-asteella musiikista. 

➼Olen voittanut Nivean tuotepaketin Demin megamokista. 

➼Olen käynyt ainakin 15 Antti Tuiskun keikalla. Haha.

➼Lukiossa sain vatsahaavan, joka onneksi parantui lääkityksellä.

➼En lähde koskaan ovesta ulos ilman meikkiä.

➼Osaan tehdä kahviin vaahdotetulla maidolla latte art-sydämen. Talent.

➼Olen käynyt Salkkareiden koekuvauksissa. Ei tullu roolia. xD

➼En ole koskaan tehnyt itse makaronilaatikkoa.

Jep se on meitsi.

Kaikennäköstä on tullut tehtyä ja koettua, mutta vielä taitaa olla ne isoimmat jutut edessä. Aikuisuus, here I come! :D Loppuun vielä parin viikon takaisia Kaisun napsimia kuvia Aulangolta.

Urheilujuhlaa

Parasta urheilussa on fiilis. Itse urheillessa onnistumisen tunne on ihan mieletön. Anna sanoikin viimeksi kun opin peruuttamaan seinälle käsillä kävellen, että riemuitsen kuin pikkulapsi. Ja niin teen! Ja kun epäonnistun kiukuttelen kuin pahainen kakara, mutta ei siitä nyt sen enempää, senhän kaikki sitäpaitsi jo tietääkin. :D

Vanhana "Fair play"-pelaajan palkinnon lunastaneena futarina pidän tyylistäni kiinni ja kannustan ja riemuitsen myös muiden puolesta. On mieletöntä, kun kaveri tekee jotain mihin ei ole ennen pystynyt, kun oman salin kilpailijat tekevät suorituksia, joihin itse haaveilee joskus pystyvänsä tai kun Suomi voittaa MM-kultaa. Sporttifanina ja himotsempparina sain olla elementissäni ja elää mukana sitä voittajafiilistä Lahdessa keskiviikkona, kun Iivo Niskanen sivakoi ylivoimaisesti voittajana maaliin. Se huuto, kellojen kilkatus ja Suomen lippujen viuhuna mikä kävi oli kertakaikkiaan mahtavaa, sai olla ylpeä jäykkien, epäsosiaalisten suomalaisten äänekkäistä kannustuksista koko kisan ajan! Tosin perisuomalaiseen tapaan myös toisten tappio oli tuuletuksen aihe ja joka kerta kun häviölle jääneen norjalaishiihtäjän väliaika näkyi taululla, tuuletettiin täysillä. Mun kävi vähän norjalaista sääliksi, mutta hyvin äkkiä mulle kerrottiin, että se oli urheilun henki. Mutta Iivon puolesta oli vilpitöntä iloita, upea suoritus ja ansaittu kultamitali. Voin vaan kuvitella mikä fiilis siinä on ollut hiihtäjällä itsellään tullessaan maaliin. Wau.

Kaiken kaikkiaan Lahden kisoista jäi hyvä kokemus illalla alkaneesta vesisateesta huolimatta. Keskellä viikkoa porukkaa oli sopivasti, eikä tarvinnut jonottaa edes vessaan. Hiihdon lisäksi pääsin katsomaan ensimmäistä kertaa elämässäni mäkihyppyä livenä ja vielä suurmäkeä. Olihan se aika hurjan näköstä touhua ja tässäkin saatiin iloita kun suomalainen päräytti karsinnan parhaan tuloksen. Sattui hyvä kisapäivä meidän kannalta, viihdettä koko rahan edestä! Vähän harmittaa ettei jääty kultajuhliin torille, oli pakko lähteä kotia kohti kun vaatteet oli jo litimärät ja pitkän päivän jälkeen alkoi väsy painaan.

Valintojen maailma

Moni valittaa enemmän ja vähemmän tosissaan elävänsä niin sanotussa oravanpyörässä. Joka päivä samaa. Kieltämättä näin ajattelen välillä omastakin elämästäni. Joka aamu töihin, sitten reenit, ruokaa, suihku ja nukkuun, jotta taas seuraavana aamuna jaksaa herätä töihin. Kuulostaapas tylsältä. Nykyään (kiitos median ja somen) kaikkien täytyisi vain tehdä juuri sitä mitä haluaa ja kirjoitella elääkseen lifestyleblogeja, olla fitness ja matkustaa useaan kertaan vuodessa ympäri maailmaa sekä tietysti hehkuttaa sitä ja sitten ihmetellä mikseivät kaikki tee vain mistä unelmoi. Sen kun ottaa ja lähtee. Noh... kun ei pysty. Siihen kun ei yksinkertaisesti ole kaikilla mahdollisuutta, täytyy löytää vaihtoehtoja, jotta pystyy irtautumaan siitä "oravanpyörästä" tai ajatella toisella tapaa ja unohtaa koko fakin' oravanpyörästä jankkaaminen.

Arki, rytmi ja vapaa-aika. Kuulostaa jo paljon paremmalta. Tällä hetkellä ne on omaan elämän tilanteeseen sopivia, ylihyviä juttuja. Varsinkin kun arki rullaa ja päivät täyttyy mukavasta tekemisestä ja kivoista ihmisistä. Vaikka työni ei ehkä todellakaan ole unelmatyöni, enkä ole kuvitellut tekeväni sitä loppuelämääni, tuntuu se juuri nyt vallan passelilta paikalta tienata rahaa ja työkokemusta. Suhteellisen säännölliset työajat mahdollistavat päivien suunnittelun, josta pidän ja johon olen tottunut. Voin olla tyytyväinen, että arkenakin jää aina aikaa treenaamiselle ja syömiselle, lempitekemisille siis... Tällä elämän tyylillä olen energisempi kuin aiemmin ja varmasti senkin takia arki maistuu. Sitten kun on vapaa-aikaa, otetaan ilo irti ja nähdään mahdollisimman paljon ystäviä, syödään pitkän kaavan mukaan ja nautitaan hetkistä. :)

Sanotaan, että eletään valintojen maailmassa. INDEED ja niitä valintoja voi tehdä päivittäin. Varmasti valtaosan valinta olisi saada rahaa tekemättä töitä jolloin jäisi aikaa ja energiaa tehdä kaikkea. Valitettavasti tämä ei ole realistinen vaihtoehto, ellei satu voittamaan lotossa tai pääse rikkaisiin naimisiin, täytyy siis löytää arjen riemu jostain muusta.

En voi väittää että töissä käyminen olisi joka aamu herkkua saatika treeneihin lähteminen, mutta kun tiedän mitä saan siitä mitä teen ja mikä vie lähemmäksi tavoitteitani, tiedän miksi jatkan tekemistä. Harvemmin on enää sellaisia ei huvita-päiviä. Jos arki koostuu kuitenkin vain asioista (tai 'ei mistään'), joista tuntuu ettei saa yhtään mitään ja jatkaa samaan tapaan eniveis, ehkä sitten olisi aika pohtia minkälaisia valintoja elämässään tekee ja mitä elämässä haluaa tavoitella. Mulle näitä päivittiäisiä valintoja on jumpalla käyminen, hyvän ruuan tekeminen, hyvän sarjan katsominen, ulkoilu, saunailta tai vaikka kahvittelu kavereiden kanssa. Näin pyrin välttämään stressiä ja aikaa ei jää märehtimiseen ja tulevaisuuden suunnitelmiakin on helpompi tehdä ja tarttua toimeen. Jokainen tekee mistä tykkää, mutta pointtina on miettiä sitä 'tylsää arkea' eri kantilta ja mitä kaikkea muuta on mahdollista tehdä työn lisäksi, jottei stressi pääse yliotteeseen tai tylsisty kuoliaaksi. Tähän on ollut ainakin mun pakko opetella, ja palata aika ajoin, kun mietin kuinka en halua jumiutua paikoilleni tai kuinka pelkään kyllästyväni työhöni tai ylipäätään elämään. Täytyy oppia löytämään arjesta niitä LUXUShetkiä ja nauttia pienistä asioista oli se sitten hikoilua salilla tai rentoutumista sohvalla. Joka päivä on mahdollisuus. 

Tähän väliin Tomi Kokon sanoja lainaten "jahtaa unelmiasi!" tai Buzz Lightyearin "kohti ääretöntä ja sen yli" :D

Tarmokasta viikkoa ja hyvät hiihtolomat teille onnekkaille, joilla sellanen on!

T.Sanni

Yksi kerrallaan ja monta peräkkäin

Vihdoin vietin viikonlopun ilman ennalta sovittuja suunnitelmia. Ihanaa välillä olla kotonakin ja tehdä juttuja vaan fiiliksen mukaan ja spontaanisti. Keskiviikkona laskin itseni terveeksi ja pääsin jumpan makuun ja loppuviikkoa kohden alkoi jo veri maistumaan suussa. Se siitä maltillisuudesta. Lauantaiaamuna eteen lyötiin älytön mielen ja kropan rääkkireeni DT höystettynä Cindyllä. Ensimmäinen ajatus boksille saapuessa oli pitkästä aikaa "Mitä helvettiä teen täällä vapaaehtoisesti?!". Treeni näytti paperilla tältä:

⏩3 kierrosta DT (yksi kierros sisälsi 12 maastavetoa, 9 rinnalle vetoa ja 6 olkapäiltä ylös työntöä keinolla millä hyvänsä.)

⏩3 kierrosta Cindy (yksi kierros sisälsi 5 leukaa, 10 punnerrusta ja 15 ilmakyykkyä

⏩2 kierrosta DT (painojen korotus)

⏩2 kierrosta Cindy

⏩1 kierros DT (painojen korotus)

⏩1 kierros Cindy

Tämä setti tehtiin aikaa vastaan ja nousevilla painoilla. Maanpäällinen helvetti löytyi punnerruksista, joihin tuhoutui aikaa eniten, vaikka skaalasin käsien asentoa tangolla räkissä hiukan ylemmäs. Käsi revenneenä riuhdoin kipaten leukoja ja painot olivat 25kg-30kg-35kg. Viimeisissä ylös työnnöissä otettiin naisesta mittaa ja ilman kannustusta en todennäköisesti olisi edes yrittänyt tätä ylös. Yksi kerrallaan edettiin ja noin vaan, sieltähän ne kuusi toistoa tuli. Ja viimenen kuulemma vielä parhaalla tekniikalla. Taisin oppia sen sitten siinä jyystössä. :D 22 minuuttia tätä taistelua kesti, jonka jälkeen levyksi lattialle sisäisesti tuulettaen "Tein sen!!!". Pää pysyi kasassa kun teki yhden toiston kerrallaan, niin nopeasti kuin suinkin pystyi.  Tämä motto toimii töissäkin: yksi kerrallaan ja monta peräkkäin. Ei auta muu ja huolella on tehtävä. Kerran aikasemmin olen tätä tappotreeniä tehnyt elokuussa, jolloin painot joka kierroksella 25 kg ja leuat skaalattuna rengassoutuihin. Aika kutakuinkin sama. Jonkun verran siis tultu etiäppäin.. Se on aina mukavaa huomata.

Treenien jälkeen pienen itsetutkiskelun ja kriiseilyn jälkeen käytiin pikapikaa kotona nappaamassa bikinit mukaan ja suunnattiin likkojen kanssa Apparalle saunaan ja avantoon. Meidän salilla on siellä lauantaisin vakkarivuoro. Aika siistiä. Avantoon pulahdettiin kolmesti, on se vaan piru vie kylmää joka ainoalla kerralla! Mutta edistystä tässäkin lajissa, kykenin jopa pariin uintivetoon jäälätäkössä. Ilman sydänkohtausta, miettikääs sitä. :D Olo avannon jälkeen oli todella raukea tällä kertaa ja väsymys painoi koko päivän ja sunnuntainkin läpi. Taisi aineenvaihdunta saada pikabuustia, kun nälkäkin on ollut jatkuvaa.

Sunnuntain höntsäilyt suoritettiin Mikon kanssa Petäyksessä. Vuokrattiin retkiluistimet, kun ei kumpikaan oltu sitä aikaisemmin kokeiltu. Luistimet oli mallia omaan kenkään laitettavat, jokseenkin "one size fits no one". Näillä mentiin neljän kilsan lenkki nilkat solmussa, mutta hauskaa oli! Mulla oli vaatettakin päällä kun olisin Siperiaan ollut lähdössä, että sain siinä hyvän hienkin pintaan. Tämän viikon reippailut oli hyvä päättää mobility-tuntiin. Nyt vielä ruokaa ja sohvan pohjalle relaamaan. Väsymys alta pois ja huomenna duracelina taas uuteen viikkoon! Se on ystävänpäiväkin tulossa... ❤

Treenitauko ja motivaatiopommi

Siinä kaksi asiaa jotka eivät sovi samaan lauseeseen. Eivätkä tunnu mahtuvan tähän päähänkään, eivät sitten millään. Loman jälkeen onnistuin viettämään yhden terveen viikon ja  (tyhmänä) treenasinkin sitten koko loman edestä. Viime viikon alussa alkoi sitten huonovointisuus, voittamaton väsymys ja flunssahan se sieltä nosti päätään jälleen. Voi paska. Koko viikon pidin lepiä ja vieläkin hieman toipilaana. Huokeen vitutuksen ja ahdistuksen lomasta olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja kuunnella muiden vinkkejä. Olen suunnitellut tulevia treenejä, keskittynyt syömiseen (toden teolla :D) ja maltan nyt mennä sen ehdoilla mitä kroppa sanoo. Superfoodeja kohti ääntä ja toivotaan pikaista paranemista mielenterveyteni sekä voimatasojen säilymisen vuoksi. Aamen.

No sitten se motivaatiopläjäys, joka viikonloppuna ampui päin kasvoja Tampereen Talvisodassa, eli Winter War 2017-kilpailussa, jota myöskin nimitetään crossfitin SM-kilpailuksi. Voi morjens, mitä porukkaa! Suorituksia nähtiin kahdeksassa lajissa kahden päivän aikana jos jonkinlaisia, onnistuneista ei niin onnistuneisiin ja tunteiden vuoristorataa pystyi käsin koskettelemaan jopa katsomosta. Suoritusten lisäksi nähtiin myös lihaksia niin paljon, että välillä ei tiennyt mihin päin katsoa. Siinäkin yksi lajin hienouksista, suosittelen... :D Meidän tallista kilpailemassa oli kaksi naista. Käsittämätön suoritus päästä edes kyseisiin kisoihin, joissa naisia ja miehiä kilpaili molempia 32. Voittoa ei tullut Hämptoniin, mutta mainetta ja kunniaa varmasti senkin edestä!

Kilpailuja seuratessa tyttöjen kanssa spekuloitiin omia treenejä siinä sivussa. Kisaohjelmointi houkuttelee enemmän ja vähemmän kaikkia. Hellun kanssa päätettiin perustaa oma bootcamp. Foodcamp. Mitä siitä nyt sitten tuleekaan, se jääkööt nähtäväksi. Mutta motivaatiota on ja paljon, enkä malta enää odottaa, että pääsen jumpalle rääkkäämään kroppaa kohti uusia ulottuvuuksia.

Flunssasta huolimatta pystyin nauttimaan viikonlopusta täydellisesti ja kiitos siitä kuuluu mahtavalle seurueelle! Saatiin yhdessä jakaa suosikkiasioita, crossfittiä ja syömistä. Nauruhermoja koeteltiin ja sunnuntaina oli ihanaa palata kotiin väsyneenä, mutta onnellisena. Legendaarista. Meillä oli varattuna Villasta suite saunalla ja otettiin siitä ilo irti koko rahan edestä. Aamiaistakin syötiin Rebekan kanssa sunnuntaina vaivaiset 1,5 tuntia. Kun ruoka maistuu, se maistuu. Ja kahvi.

Kaikista kuvista propsit personal photographerille Kaisu Koskiselle. Jälleen kerran, kiitos!

Lomaviikko Lapissa

Viime viikon lauantaina alkoi meidän lomaretki Saariselälle viikoksi nauttimaan Lapin kauniista maisemista ja raikkaasta ilmasta.

Lähdettiin ihan rennolla meiningillä sen kummemmin suunnittelematta, pääasiana rentoutuminen. Ensimmäiset päivät vietettiin rinteessä, jossa maanantaina aurinko hellikin meitä ihan koko rahan edestä. Aurinko ei kylläkään paistanut kun sen muutaman tunnin, mutta oli sitäkin kauniimpaa. Suorastaan henkeä salpaavia maisemia, siitä ylistämisestä ei meinannut tulla loppua.. Rinteet oli priimakunnossa, ehkä vähäisen laskijamääränkin takia. Kovin montaa mäkeä ei ollut auki, mutta meille riitti hyvin kun kolme päivää yhteensä lasketeltiin. Yhtenä iltana käytiin Kaunispään huipulla, johon pääsi kätevästi myös autolla katselemassa revontulia. Hetkellisesti ne valaisivat taivaan ja hiipuivat sitten taas pois.

Hiihtosuksien päällä käytiin kerran vähän ladulla kääntymässä ja testaamassa voitelut, mutta hiihto jäi sitten lyhyeen, kun tulin maanantai-iltana kipeäksi. Korkea kuume ja vatsaflunssa pakotti sitten rentoutumaan ihan huolella ja sängyn pohjalla meni pari päivää. Onneksi sieltä noustiin ja pääsin vielä laskemaan ja viimeisenä päivänä käytiin Kiilopäällä tunnelmallisessa savusaunassa ja avannossa. Kylmäkylpyläksi tätä kutsuttiin. Sauna oli suuri ja siellä oli paljon porukkaa, suurin osa ulkomaalaisia turisteja. Mielenkiintoinen kokemus sekin, istua kun sillit suolassa ja kuunnella eri kieliä ympärillä. Avantoon rohkenin kaksi kertaa, eli kaksi kertaa enemmän kun pojat, jotka nyhveröt ei kastaneet edes varpaitaan. Tähän asti olin ollut kuin koomassa, mutta avanto mukavasti piristi ja toivon että kaikki pöpöt ja taudit jäivät sinne!

Kohteena Saariselkä oli pieni ja näin sesongin ulkopuolella todella rauhallinen. Rinteet sopivat hyvin aloittelijoillekin ja hiihtolatuja löytyy vaikka kuinka, kuin myös ulkoilureittejä. Ravintoloita oli sopivasti ja hyviäkin sellaisia. Oma lemppari oli Petronella, jossa söin alkuruuaksi blinin siianmädillä ja bataattitournedoksen vuohenjuustolla kuorrutettuna ja paahdetuilla pähkinöillä. Mulla tosin vähän syömistä haittasi toi edeltänyt vatsatauti, mutta hyvää se oli siitä huolimatta. Käytiin myös savulohisopalla söpössä pikkiriikkisessä Cafe Porotuvassa, johon mahtui sisään kunnolla tungettuna vain 12 henkeä. Onneksi silloin ei ollut täyttä kun käytiin. Turistikrääsäkauppoja riitti joka sormelle, kaikissa samat rojut tietysti.

Tänä aamuna lähdettiin ajelemaan kohti Oulua, jossa vietetään vielä yksi yö hotellissa. Saa mukavasti pätkäistyä pitkää ajomatkaa ja toivon ehtiväni käymään Sannan kehumassa Pannukakkutalossa, jonka menu saa kuolan valumaan. Ajokeli näyttää ainakin hyvältä ja matkalla poiketaan vielä Haaparannassa, Nocco-varastot täyteen siis! 

Mukavaa viikonloppua!
T. Sanni

P.S. Näin poroja kaks kertaa vaan auton ikkunasta. Ja lautasella.

They see me rowing

Hehhe. Lähti uus vuos käyntiin melko pöhinällä! Rakkaiden ystävien kanssa juhlat jatkui pitkälle aamuun asti ja olo oli seuraavat kaksi päivää sen mukainen. Kerrankos sitä! Hyvä syy alottaa tipaton. Ja savuton. Ja sokeriton. Mitä näitä nyt on?

Pääsin heti vauhtiin uusien haasteideni kanssa ja otin osaa salin joukkueeseen Virtual Team Challengessa. Tarkoitus on joukkueena soutaa sisäsoutulaitteilla tammikuun aikana niin monta kilometriä, kuin mahdollista. Viime vuonna meidän joukkue oli voittanut crossfit-saleista. Oikeat soutajat taitaa painia vähän eri luokassa. Mutta siis jokaisen panos ja jokainen kilometri merkitsee! Yhdessä tekeminen on kivaa. 😊 Soutusetin kruunaa tammikuun vikalla viikonlopulla 12h soutumaraton jäseniemme kesken. Saattaa saada kädet rakoille...

Alkaa elohopea tippua sen verta alas, että uskaltaakohan sitä pistää perjantaina nenänpäätäkään ulos?! Rapsakkaa loppuviikkoa❄