Valintojen maailma

Moni valittaa enemmän ja vähemmän tosissaan elävänsä niin sanotussa oravanpyörässä. Joka päivä samaa. Kieltämättä näin ajattelen välillä omastakin elämästäni. Joka aamu töihin, sitten reenit, ruokaa, suihku ja nukkuun, jotta taas seuraavana aamuna jaksaa herätä töihin. Kuulostaapas tylsältä. Nykyään (kiitos median ja somen) kaikkien täytyisi vain tehdä juuri sitä mitä haluaa ja kirjoitella elääkseen lifestyleblogeja, olla fitness ja matkustaa useaan kertaan vuodessa ympäri maailmaa sekä tietysti hehkuttaa sitä ja sitten ihmetellä mikseivät kaikki tee vain mistä unelmoi. Sen kun ottaa ja lähtee. Noh... kun ei pysty. Siihen kun ei yksinkertaisesti ole kaikilla mahdollisuutta, täytyy löytää vaihtoehtoja, jotta pystyy irtautumaan siitä "oravanpyörästä" tai ajatella toisella tapaa ja unohtaa koko fakin' oravanpyörästä jankkaaminen.

Arki, rytmi ja vapaa-aika. Kuulostaa jo paljon paremmalta. Tällä hetkellä ne on omaan elämän tilanteeseen sopivia, ylihyviä juttuja. Varsinkin kun arki rullaa ja päivät täyttyy mukavasta tekemisestä ja kivoista ihmisistä. Vaikka työni ei ehkä todellakaan ole unelmatyöni, enkä ole kuvitellut tekeväni sitä loppuelämääni, tuntuu se juuri nyt vallan passelilta paikalta tienata rahaa ja työkokemusta. Suhteellisen säännölliset työajat mahdollistavat päivien suunnittelun, josta pidän ja johon olen tottunut. Voin olla tyytyväinen, että arkenakin jää aina aikaa treenaamiselle ja syömiselle, lempitekemisille siis... Tällä elämän tyylillä olen energisempi kuin aiemmin ja varmasti senkin takia arki maistuu. Sitten kun on vapaa-aikaa, otetaan ilo irti ja nähdään mahdollisimman paljon ystäviä, syödään pitkän kaavan mukaan ja nautitaan hetkistä. :)

Sanotaan, että eletään valintojen maailmassa. INDEED ja niitä valintoja voi tehdä päivittäin. Varmasti valtaosan valinta olisi saada rahaa tekemättä töitä jolloin jäisi aikaa ja energiaa tehdä kaikkea. Valitettavasti tämä ei ole realistinen vaihtoehto, ellei satu voittamaan lotossa tai pääse rikkaisiin naimisiin, täytyy siis löytää arjen riemu jostain muusta.

En voi väittää että töissä käyminen olisi joka aamu herkkua saatika treeneihin lähteminen, mutta kun tiedän mitä saan siitä mitä teen ja mikä vie lähemmäksi tavoitteitani, tiedän miksi jatkan tekemistä. Harvemmin on enää sellaisia ei huvita-päiviä. Jos arki koostuu kuitenkin vain asioista (tai 'ei mistään'), joista tuntuu ettei saa yhtään mitään ja jatkaa samaan tapaan eniveis, ehkä sitten olisi aika pohtia minkälaisia valintoja elämässään tekee ja mitä elämässä haluaa tavoitella. Mulle näitä päivittiäisiä valintoja on jumpalla käyminen, hyvän ruuan tekeminen, hyvän sarjan katsominen, ulkoilu, saunailta tai vaikka kahvittelu kavereiden kanssa. Näin pyrin välttämään stressiä ja aikaa ei jää märehtimiseen ja tulevaisuuden suunnitelmiakin on helpompi tehdä ja tarttua toimeen. Jokainen tekee mistä tykkää, mutta pointtina on miettiä sitä 'tylsää arkea' eri kantilta ja mitä kaikkea muuta on mahdollista tehdä työn lisäksi, jottei stressi pääse yliotteeseen tai tylsisty kuoliaaksi. Tähän on ollut ainakin mun pakko opetella, ja palata aika ajoin, kun mietin kuinka en halua jumiutua paikoilleni tai kuinka pelkään kyllästyväni työhöni tai ylipäätään elämään. Täytyy oppia löytämään arjesta niitä LUXUShetkiä ja nauttia pienistä asioista oli se sitten hikoilua salilla tai rentoutumista sohvalla. Joka päivä on mahdollisuus. 

Tähän väliin Tomi Kokon sanoja lainaten "jahtaa unelmiasi!" tai Buzz Lightyearin "kohti ääretöntä ja sen yli" :D

Tarmokasta viikkoa ja hyvät hiihtolomat teille onnekkaille, joilla sellanen on!

T.Sanni

Yksi kerrallaan ja monta peräkkäin

Vihdoin vietin viikonlopun ilman ennalta sovittuja suunnitelmia. Ihanaa välillä olla kotonakin ja tehdä juttuja vaan fiiliksen mukaan ja spontaanisti. Keskiviikkona laskin itseni terveeksi ja pääsin jumpan makuun ja loppuviikkoa kohden alkoi jo veri maistumaan suussa. Se siitä maltillisuudesta. Lauantaiaamuna eteen lyötiin älytön mielen ja kropan rääkkireeni DT höystettynä Cindyllä. Ensimmäinen ajatus boksille saapuessa oli pitkästä aikaa "Mitä helvettiä teen täällä vapaaehtoisesti?!". Treeni näytti paperilla tältä:

⏩3 kierrosta DT (yksi kierros sisälsi 12 maastavetoa, 9 rinnalle vetoa ja 6 olkapäiltä ylös työntöä keinolla millä hyvänsä.)

⏩3 kierrosta Cindy (yksi kierros sisälsi 5 leukaa, 10 punnerrusta ja 15 ilmakyykkyä

⏩2 kierrosta DT (painojen korotus)

⏩2 kierrosta Cindy

⏩1 kierros DT (painojen korotus)

⏩1 kierros Cindy

Tämä setti tehtiin aikaa vastaan ja nousevilla painoilla. Maanpäällinen helvetti löytyi punnerruksista, joihin tuhoutui aikaa eniten, vaikka skaalasin käsien asentoa tangolla räkissä hiukan ylemmäs. Käsi revenneenä riuhdoin kipaten leukoja ja painot olivat 25kg-30kg-35kg. Viimeisissä ylös työnnöissä otettiin naisesta mittaa ja ilman kannustusta en todennäköisesti olisi edes yrittänyt tätä ylös. Yksi kerrallaan edettiin ja noin vaan, sieltähän ne kuusi toistoa tuli. Ja viimenen kuulemma vielä parhaalla tekniikalla. Taisin oppia sen sitten siinä jyystössä. :D 22 minuuttia tätä taistelua kesti, jonka jälkeen levyksi lattialle sisäisesti tuulettaen "Tein sen!!!". Pää pysyi kasassa kun teki yhden toiston kerrallaan, niin nopeasti kuin suinkin pystyi.  Tämä motto toimii töissäkin: yksi kerrallaan ja monta peräkkäin. Ei auta muu ja huolella on tehtävä. Kerran aikasemmin olen tätä tappotreeniä tehnyt elokuussa, jolloin painot joka kierroksella 25 kg ja leuat skaalattuna rengassoutuihin. Aika kutakuinkin sama. Jonkun verran siis tultu etiäppäin.. Se on aina mukavaa huomata.

Treenien jälkeen pienen itsetutkiskelun ja kriiseilyn jälkeen käytiin pikapikaa kotona nappaamassa bikinit mukaan ja suunnattiin likkojen kanssa Apparalle saunaan ja avantoon. Meidän salilla on siellä lauantaisin vakkarivuoro. Aika siistiä. Avantoon pulahdettiin kolmesti, on se vaan piru vie kylmää joka ainoalla kerralla! Mutta edistystä tässäkin lajissa, kykenin jopa pariin uintivetoon jäälätäkössä. Ilman sydänkohtausta, miettikääs sitä. :D Olo avannon jälkeen oli todella raukea tällä kertaa ja väsymys painoi koko päivän ja sunnuntainkin läpi. Taisi aineenvaihdunta saada pikabuustia, kun nälkäkin on ollut jatkuvaa.

Sunnuntain höntsäilyt suoritettiin Mikon kanssa Petäyksessä. Vuokrattiin retkiluistimet, kun ei kumpikaan oltu sitä aikaisemmin kokeiltu. Luistimet oli mallia omaan kenkään laitettavat, jokseenkin "one size fits no one". Näillä mentiin neljän kilsan lenkki nilkat solmussa, mutta hauskaa oli! Mulla oli vaatettakin päällä kun olisin Siperiaan ollut lähdössä, että sain siinä hyvän hienkin pintaan. Tämän viikon reippailut oli hyvä päättää mobility-tuntiin. Nyt vielä ruokaa ja sohvan pohjalle relaamaan. Väsymys alta pois ja huomenna duracelina taas uuteen viikkoon! Se on ystävänpäiväkin tulossa... ❤

Treenitauko ja motivaatiopommi

Siinä kaksi asiaa jotka eivät sovi samaan lauseeseen. Eivätkä tunnu mahtuvan tähän päähänkään, eivät sitten millään. Loman jälkeen onnistuin viettämään yhden terveen viikon ja  (tyhmänä) treenasinkin sitten koko loman edestä. Viime viikon alussa alkoi sitten huonovointisuus, voittamaton väsymys ja flunssahan se sieltä nosti päätään jälleen. Voi paska. Koko viikon pidin lepiä ja vieläkin hieman toipilaana. Huokeen vitutuksen ja ahdistuksen lomasta olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja kuunnella muiden vinkkejä. Olen suunnitellut tulevia treenejä, keskittynyt syömiseen (toden teolla :D) ja maltan nyt mennä sen ehdoilla mitä kroppa sanoo. Superfoodeja kohti ääntä ja toivotaan pikaista paranemista mielenterveyteni sekä voimatasojen säilymisen vuoksi. Aamen.

No sitten se motivaatiopläjäys, joka viikonloppuna ampui päin kasvoja Tampereen Talvisodassa, eli Winter War 2017-kilpailussa, jota myöskin nimitetään crossfitin SM-kilpailuksi. Voi morjens, mitä porukkaa! Suorituksia nähtiin kahdeksassa lajissa kahden päivän aikana jos jonkinlaisia, onnistuneista ei niin onnistuneisiin ja tunteiden vuoristorataa pystyi käsin koskettelemaan jopa katsomosta. Suoritusten lisäksi nähtiin myös lihaksia niin paljon, että välillä ei tiennyt mihin päin katsoa. Siinäkin yksi lajin hienouksista, suosittelen... :D Meidän tallista kilpailemassa oli kaksi naista. Käsittämätön suoritus päästä edes kyseisiin kisoihin, joissa naisia ja miehiä kilpaili molempia 32. Voittoa ei tullut Hämptoniin, mutta mainetta ja kunniaa varmasti senkin edestä!

Kilpailuja seuratessa tyttöjen kanssa spekuloitiin omia treenejä siinä sivussa. Kisaohjelmointi houkuttelee enemmän ja vähemmän kaikkia. Hellun kanssa päätettiin perustaa oma bootcamp. Foodcamp. Mitä siitä nyt sitten tuleekaan, se jääkööt nähtäväksi. Mutta motivaatiota on ja paljon, enkä malta enää odottaa, että pääsen jumpalle rääkkäämään kroppaa kohti uusia ulottuvuuksia.

Flunssasta huolimatta pystyin nauttimaan viikonlopusta täydellisesti ja kiitos siitä kuuluu mahtavalle seurueelle! Saatiin yhdessä jakaa suosikkiasioita, crossfittiä ja syömistä. Nauruhermoja koeteltiin ja sunnuntaina oli ihanaa palata kotiin väsyneenä, mutta onnellisena. Legendaarista. Meillä oli varattuna Villasta suite saunalla ja otettiin siitä ilo irti koko rahan edestä. Aamiaistakin syötiin Rebekan kanssa sunnuntaina vaivaiset 1,5 tuntia. Kun ruoka maistuu, se maistuu. Ja kahvi.

Kaikista kuvista propsit personal photographerille Kaisu Koskiselle. Jälleen kerran, kiitos!