Ummikot ulkomailla vol. 23045

Aina niin ihana Tallinnan laiva! Karaoke, humppabändi, ennen puolta päivää örveltävät suomituristit ja päivän pisimmät kaksi ja puoli tuntia. Onneksi ei tarvinnut yksin kärsiä ja ennen tätä käytiin tankkaamassa Helsingissä sopiva aamupala. Rasti ruutuun nyt on Citypie testattu, listalta löytyy vege- ja paleoruokailijoille vaikka mitä, jes! Green Hulk-smoothiella lähti meikäläisen reissu käyntiin.

Tallinnassa perillä oltiin päivällä kahden maissa ja käppäiltiin satamasta hotellille, joka olikin ihan pelipaikoilla, vanhan kaupungin ytimessä. Hotelli oli keskiaika-henkinen ja meillä oli pikkuriikkiset kahden hengen huoneet yläkerroksissa, joihin johti pientäkin pienemmät rappuset. Hyvä että laukkuinemme mahduttiin niitä kiipeämään. :D

Matkan teemanahan oli syöminen, shoppailu ja syöminen. Heti mennessä syötiin perusvarmassa Oliverissa, helppoo ja edullista, koska oli älytön nälkä. Kierreltiin Viru-keskus ja Rotermannin liikkeet, joista taidettiin yhteensä hankkia ehkä kolme paitaa. Ei mikään erityinen saalis. Bershka ja Stradivarius näytti olevan lähinnä pullollaan lasten vaatteita, tai siltä ne ainakin näytti. Lyhyitä, leveitä ja täynnä printtejä. Just niin meikäläisten tyyliä... Mutta eipä tarvinnut silti miettiä, mihin sitä rahojaan tuhlaisi kun tuliaisiksi kotiin ostin mm. spirulinatabletteja ja muita superfoodeja. Täyty ihan Tallinnasta asti raahata. Joulutorillakin käytiin ja se oli juuri sellainen kuin muistinkin. Kaukaa kaunis ja kierretty viidessä minuutissa. :) 

Mulla ei ollut matkan suhteen muita odotuksia, kun että pääsen viettämään aikaa kultaakin kalliimpien ystävieni kanssa ja testaamaan Tallinnan söpöintä luomuravintolaa NOPpia. Kaikki odotukset ylittyivät ja oli superhauska reissu, naurua riitti ja huumori kukki, niinkun aina. Tää oli kun terapiaa. Sai olla täysin oma (kehveli) itsensä. Se on helppoa, kun ihmiset on sellasia jotka tuntee sut melkeinpä paremmin kun sinä itse. :D

Erityinen kunniamaininta myös huikealle matkaseurueellemme, joka tiesi kuinka pähkinöinä olin tästä luomuravintolasta ja vaellettiin sinne parisen kilometriä jäätävässä tuulessa. Oli kyllä ristiretken arvoista, vaikka reidet olikin niin jäässä ettei tuntoa enää ollut. Olin niin täpinöissäni kun sinne päästiin, etten meinannut pysyä penkissäni. Listalta olisin voinut tilata ihan mitä vaan ja koko setin kruunasi pieni shoppi ravintolan yhteydessä. Kiitos kavereille kärsivällisyydestä ja kun ootte enemmän tai vähemmän mukana kaikissa mun hömpötyksissä, (pienen vinoilun kera). :D

Pikkasen meni vitsiksi tää mun luomuhössötys ja kun OIKEASTI testailin puhelimen kameraa Sanna kysy onko vesikin luomua kun sekin täytyy kuvata. Luomuvesi, tässä se on. :D niin pirun terveellistä!

Odotusta ilmassa

Viikko on kestänyt noin abouttiarallaa ikuisuuden. Odottavan aika on pitkä. Ja täällä on maailman malttamattomin ihminen. Silti mulla täytyy aina olla jotain, mitä odottaa. Näin pimeyden ja harmauden keskellä on ajankohtaista miettiä syitä, miksi pitää lippua korkealla, jos se muuten tuntuu olevan hankalaa. Välillä vaan väsyttää ja tekis mieli makoilla sohvalla päivät pitkät, vaikka kuinka söisi hyvin ja kävisi jumpalla. Mieli ei aina jaksa, eikä pysy perässä. Mutta kun miettii vähän kivoja juttuja, saakin erilaista vinkkeliä päiviin ja se sohvalla löhöäminen ei enää tunnu edes vaihtoehdolta =) Joskus täytyy myös sallia kuitenkin ehkä se ilta siellä sohvan nurkassakin, ei siinä.

3 asiaa, joita odotan:

- Huominen! Miniloma parhaiden Mansen likkojen kanssa. Viime kerrasta onkin liian pitkä aika! Tämä odotus siis venyttänyt tätä viikkoa varmasti tunteja jollei päiviäkin, tai siltä se ainakin tuntuu. 

- No JOULU. Se nyt tulee jokatapauksessa, mutta meillä onkin ensimmäinen joulu kokonaan Mikon kanssa yhdessä. Meidän joulu sisältää paljon äksöniä, sopii mulle, ihanaa viettää aikaa Mikon sukulaisten ja oman perheen kanssa ja monessa paikassa!

- Talviloma. Kuka nyt ei lomaa odottaisi. Tammikuulla matkataan Saariselälle ihmettelemään Lapin taikaa. 

3 asiaa tässä harmaassa kurakelissä, joista otan ilon irti:

- Pyöräily. Niin kauan kun ei ole älytöntä pakkasta ja jäätikköä tai metriä lunta pyöräilen töihin päivittäin. Se hiki mikä pukkaa aamulla sairaalan mäessä saa hyvin kropan ja mielen hereille. Ja valmiina töihin!

- Kevyehkö vaatetus. Vielä pärjää ilman seitsemäätoista vaatekerrosta. Se nopeuttaa esim. aamutoimintoja, joissa minuuttikin on kova juttu! Nimimerkillä  "aina myöhässä".

- Työmäärä on sopiva. Röntgenissäkin on suhteellisen seesteistä, kun ihmiset eivät kaatuile liukkailla, eivätkä kolaroi. 

Välillä tosiaan täytyy ihan pysähtyä ja pähkäillä ja käyttää vähän kierroksia alhaalla, jotta jaksaa taas keskittyä oleellisiin asioihin. Nyt päätä tyynyyn ja aamulla tuhatta ja sataa nokka kohti satamaa!

Head nädalalõppu!  Elage hästi! Hyvää viikonloppua ja voikaa hyvin siis :D

T.Sanni

Hullu leväsmoothie ja ripaus joulun tunnelmaa

Tämä viikko on ollut aika paljon normaalista arkirytmistäni poikkeava. Maanantai oli tavanomainen aamuvuoro, tiistaina iltavuoro ja keskiviikko ja torstai yövuoroa. Ensimmäiset yövuorot, kyllähän se jännitti. Ekan yön jälkeen meni koko päivä aika kassalla. Koko yönä en saanut syötyä mitään, enkä juuri seuraavana päivänäkään. Teki mieli itkeä ja repiä tukkaa päästä, kun päässä rullasi satatuhatta ajatusta samaan aikaan ja mistään ei tullut valmista. Treenitkin jäi väliin ja kävin vääntämässä omatoimisesti jumpan sairaalan salilla. Taisin käydä valvomisen jälkeen hiukan ylikierroksilla, varsinkin kun en saanut päivällä nukuttua juuri ollenkaan. Toisena yönä ajattelin, että nyt on pakko saada jostain energiaa ja sain jopa eväätkin syötyä ja jaksoin paremmin. Olin tehnyt eväiksi vihersmoothieta, porkkanatikkuja, parsakaalia, hummusta, pähkinöitä ja pakuriteetä inkiväärin kera. Mitään hirveen raskasta ei kyllä olis pystynyt syömäänkään. Superfoodien voimalla siis painelin läpi yövuorojen, mutta selvisin, eikä kukaan kuollut! :D

Superfoodeihin, joita käytän kuuluu siis mm. nämä makean veden levät spirulina ja klorella. Miksi sitten syödä levää, kalanruokaa? 

Vähän täytyy selitellä, ettei taas pidetä ihan kahjona.

Levillä on kehoa puhdistava ja piristävä vaikutus. Ne sisältävät mm. älyttömät määrät vitamiineja, kivennäisaineita, mineraaleja ja proteiinia sekä ovat antioksidantteja. Ne tasapainottavat kehon pH-arvoa, jonka ollessa tasapainossa energiatasot nousevat ja turvotus vähenee. Netistä löytyy mielettömän paljon tietoa näistä ikivanhoista levistä ja viherjauheista ja niiden lukuisista terveysvaikutuksista. Jauheet maistuvat ja haisevat aivan karmealle, mutta kyllähän se siellä smoothien seassa uppoaa ja ajatuksen "tää on niin terveellistä" kanssa menee alas.. Näitä saa myös tableteiksi puristetussa muodossa, niitä taidan hankkia seuraavaksi niin saa levät sitten vähän säännöllisemmin käyttöön. Spirulinan ja klorellan käyttö tulisi aloittaa asteittain ja lisätä annosta pikkuhiljaa. Tulipas nyt paasattua. Syökää siis kaikki levää niin pysytte terveinä ja reippaina. :D

Pakurikääpätee on kanssa semmonen antioksidanttipommi, jolla saa buustattua aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja sillä on myös piristävä vaikutus. Toimii hyvin kahvin korvikkeena. Pikkasen pistää pissattaan ehkä enemmän.. :)

Pakurikäävän kiehautan ja sitten hauduttelen miedommalla lämmöllä vähintään 20 minuuttia.

Näistä hyvänä aasinsiltana seuraavaan villitykseen. Perhe ja kaverit aina nauraa kun hurahdan kaikkiin "hömpötyksiin". Käytiin Mikon kanssa yhtenä päivänä kirjastossa ja sieltä mukaan lähti ravintoaiheisia kirjoja. Yksi kirjoista, jonka lainasin oli Hanna Skyttän Detox, joka sisältää kattavasti tietoa kehon puhdistuksesta sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Kirjasta löytyy myös ohjeita muutamaan erilaiseen detox-kuuriin, joista aion testata alkuun ainakin jotain lyhyempää kuuria ja haastoin tietysti kaverit mukaan. Eipä tarvinnut kahta kertaa ehdottaa, täältä kun löytyy muutama höveli meikäläisen lisäksi, jotka hurahtaa uusiin juttuihin helposti. :) Koitan ensi viikolla saada jonkun yhteenvedon aiheesta, jotta päästään aloittamaan pikkuinen puhdistuskuuri, vielä ennen joulun mässyttelyjä! Täytynee aloittaa kauppalistasta, jotta on sitten tarpeet valmiina kun aloitetaan. 

Omituisesta päivärytmistä huolimatta tähänkin viikkoon on mahtunut treenejä ja onnistumisia. Rauta on noussut kohtuu mukavasti stressistä, väsymyksestä ja helkutin kipeistä jaloista huolimatta. Perjantai-aamuna kävin hierojalla, jossa taas löydettiin uusia työstämisen aiheita, kuten jumissa oleva vasen nilkka ja lavanaluslihakset (kainalot!!). Kainaloita hieroessa meinasi huuto päästä, mutta kestin kuin nainen! Nilkan jumi tuli ihan puskista, kyykätessä sen hieroja bongasi. Se(kin) kun saadaan mobbailtua kuntoon, pitäisi kyykyn helpottua. Hieronnan jälkeen otettiin Mikon kanssa pitkät päikkärit ja illaksi suuntasin Inkalan Kartanon Karhunpesään röntgenin pikkujouluihin. Raskaan viikon palkkarina toimi sivistyneesti (luomu)valkkari. Paikka oli ihana, iso mökki rauhaisassa paikassa. Hauska ilta oli, eikä kukaan tainnut häpäistä itseään pahemmin :D

Lauantai oli pakollinen lepopäivä hieronnan ja valvomisten takia. Kyllä uni maittoikin, vaikka pienen pientä krapulaa tunsin hiipivän herätessä... Siitä oli siis pakko päästä eroon, joten ei muuta kun leväsmuutiella huuhtelin buranan huiviin ja ulos! Tämähän olisi pitänyt ottaa jo ennen juhlimista, lueskelin netistä, että spirulinan ja klorellan puhdistava vaikutus auttaa myös alkoholin puhdistamiseen kehosta ja näin ollen ehkäisee krapulaa. Täytyykin ens kerralla testata, onko totta vai legendaa.  

Krapulantappajasmoothie

1 banaani

1/2 avocado

1/2 omena

1/2 dl kookosmaitoa

1 rkl MCT-öljy

1 tl spirulina

1 tl klorella

100 g pakastevadelmia

1 rkl kookosjauho

2 tl toco

2 tl maca

Näistä tulee aina ihan järkyttävän myrkyn vihreän värisiä sekotuksia. Mutta ei anneta sen häiritä!

Elpymisretkenä suunnattiin Mikon, Tomin ja Lotan kanssa yhteen mun lempparifiilistelymestaan Tiirinkosken tehtaalle joulun avajaisiin. Puoti on rakennettu vanhaan navettaan ja siellä toimii myös samassa tilassa kahvila. Joululaulujen soidessa taustalla hypisteltiin ihania sisustuskamoja ja haaveiltiin tulevaisuuden kodista, johon ne kaikki sopisivat. Tänne on ihanaa tulla inspiroitumaan ja kuolaamaan design-tuotteita sekä nauttimaan maalaisidyllistä, tällä kertaa jouluisella tunnelmalla höystettynä. Kuppi hyvää kahvia ja raakasuklaata ja alkoi jo elämä voittamaan pikkuhiljaa, eikä vesisadekaan juuri haitannut. Täältä saa myös ihan ykkösvohvelit, myös maidottomana ja gluteiinittomana! 

Tää aika vuodesta on aina pikkujouluja pullollaan. Huomenna vietelläänkin pikkujoulua Mikon perheen ja sukulaisten kesken ja ensi viikolla Tallinnassa Tampereen ystävien kesken. En malta odottaa! Vaikka lumet lähti niin ihanaa, että joulutunnelma alkaa nostamaan päätään vähän joka nurkalta. Joulua innolla odottaessa <3

- Sanni

Maanantaiaamu käyntiin

5:53 soi herätyskello, torkutus on typerä tapa, mutta teen sen silti joka aamu ainakin kerran. Sitten ylös, vaatetta niskaan ja vajaa litra vettä naamariin. Varovasti valoja päälle ja pikkuhiljaa alkaa silmä tottumaan kirkkaaseen. Ensimmäisenä meikkaan, ettei se vaan jää kesken, jos ja kun tulee kiire :D ja sitten keittelen kahvit ja aloitan aamupalan väsäämisen. 

Bulletproof, 5 a.m. coffee, rasvakahvi, voikahvi... Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ennen aamuherätykset ja varsinkin maanantait tuntu tosi raskailta ja olin väsynyt pitkälle aamupäivään, mutta tällä se lähtee päivä vauhtiin. Oman versioni tästä energiapommista keittelen kahden kupin pressopannussa luomukahvista. Sillä välin kun kahvi uuttuu 3-5 minuuttia, laittelen kuppiin muut ainesosat. Tässä noin määrät, menee aika tatsilla siinä aamutohinassa:

Sannin aamukaffi:

1 rkl kookosöljyä

1 rkl MCT-öljyä

1 tl luomuvoita

1 rkl luomumacaa

1 rkl tocoa

ceylonin kanelia

cayenne-pippuria

bourbon-vaniljaa

2 munanvalkuaista

Surautan maidonvaahdottimella nämä kahvin kanssa sekaisin ja isken joukkoon vielä kaksi munanvalkuaista, jotka vaahdotan valkuaisvaahdoksi. Tadaa, se on kun cappuccino. Mausteiksihan tähän voi laittaa mitä ikinä keksii. Välillä heitän sekaan kardemummaa tai raakakaakaojauhetta. Joskus käytän myös kookoskermaa tai kauramaitoa, riippuen mitä kaapista löytyy...

Joskus kun se kiire selättää mut aamuisin, joudun ottamaan aamiaisen mukaan ja syömään sen vasta työpaikalla. Mun rasvakahvi ja aamupalat aiheuttaa työpaikan kahvihuoneessa lähes joka kerta saman reaktion: Mitä ihmettä tossa oikein on? Ja kun kerron, sitten ihmetellään miten kukaan voi syödä tollasta, noin paljon ja päivitellään kuinka erikoista. :D Kahvin lisäksi aamupalaan kuuluu yleensä munakaspuuro ja kauraleipää. Tän munapuuro-ohjeen löysin joskus netistä, kun olin mukana tossa Lean in five weeks-haasteessa. Hirveen hyvää ja helppoo ja ravitsevaa, näillä eväillä pysyy nälkä lounastuntiin saakka loitolla ja energiaa riittää työn touhuun!

Kookos-muna-puuro

1 kokonainen muna

2 valkuaista

1 rkl kookosjauhoa / psylliumia

loraus vettä / kauramaitoa / kookoskermaa

Puuron kaveriksi sopii esimerkiksi:

marjat

chia-siemenet

maapähkinävoi

agave-siirappi

kaneli

luomuvoi

banaani

Ensin tein tätä kattilassa, mutta sitten aloin tekeen pannulla, se käy vähän nopeemmin. Paistan koko setin kookosöljyssä. Pannu lämpiään, munat ja neste siihen jatkuvasti sekoitellen. Levy kannattaa pitää keskilämmöllä, koska munat alkavat emulgoitua aika nopeasti. Kun niin käy, jauhot sekaan ja taas sekotellaan. Kookosjauho ja psyllium tekee munasta vähän "puuromaisen" näköistä ja kun koostumus näyttää omaan silmään hyvältä, ei muuta kun omat mausteet sekaan ja ääntä kohti!

Tsemppiä maanantaihin, tästä polkastaan uus edeltävää parempi viikko käyntiin...! Se on varmaa koska on palkkapäiväkin tulossa :D

Rakkaudesta CrossFittiin

Mietin, millaisen crossfit-postauksen tekisin ja sen sijaan, että alkaisin setviä lajin erilaisia treenejä ja suomentaa englanninkielisiä liikkeiden nimiä, päätin kertoa siitä, miksi siellä käyn ja miten jaksan käydä. (Päätin myös tehdä niin lame-otsikon, että ketään ei varmaan kiinnosta edes lukee :D).
Moni ihmettelee, kuinka jaksan treenata niin paljon ja miten aikani riittää. Kun (huom. KUN!) motivaatio on kohdallaan ja tekee sitä mistä tykkää, se ei ole temppu eikä mikään. Toivottavasti tekstin läpi paistaa myös se, mistä sitä motivaatiota saan..

Ensinnäkin, helposti kyllästyvälle ihmiselle, kuten minulle on täydellistä, että joka päivä treeni on erilainen, kuinka jännittävää! Ja parasta on se, ettei tarvitse itse miettiä minkälaista pakaraliikettä sitä tänään tekisi, ja montako toistoa. Kaikki on valmiiksi suunniteltu. Innolla aina sunnuntaisin odotellaan seuraavan viikon ohjelmointia, aina on luvassa vahvuuksia, sekä heikkouksia.  Ennen olisin tykännyt jättää ne heikkoudet väliin, mutta nykyään haluan ettei heikkouksia olisi. Joten niitä on hiottava, vaikka se välillä onkin ihan myrkkyä. Life begins at the end of your comfort zone - klisee, mutta totta (kysykää vaikka itse Tomi Kokolta...).  Vahvuuksia taas on mukavaa tehdä, silloin on usein ennätyksetkin herkemmässä. Tässä on jo syy, miksi viikosta ei tee mieli skipata yhtäkään treeniä! Ei muuta kun treenitossut jalkaan, kello käyntiin ja tekemään!

Välillä kyllä white boardin edessä valmentajan käydessä WODia läpi mietin, mihin hittoon sitä on taas tullut lupauduttua. Mutta kyllä minä pystyn, kun kaikki muutkin. Ryhmäpaine saa aikaan ihmeitä, se saa tekemään yhden tuplanaruhypyn enemmän, nostamaan 5 kiloa rautaa enemmän, se saa jatkamaan, vaikka mieli sanoo vois jo luovuttaa. Meidän boksilla ryhmäpaineeseen sisältyy toki myös kannustus, on huikeeta kun kuulet kaverin kannustushuudot ja saat siitäkin taas vähän lisäenergiaa. Valmentajan ohjeet ja tsemppaus antaa uskoa omaan tekemiseen. Itsevarmuus kasvaa ja pieni kilpailuhenki, joka minussakin asustaa, saa joskus tekemään ihmeitä. Kun joka jäsen tuntuu betonilta ja pää huutaa EI, kroppa jatkaakin toimintaansa kun robotti. Sitä kai kutsutaan itsensä ylittämiseksi ja siinä ylitetään rajoja psyykkisesti ja ollaan siellä epämukavuusalueella. Ja sitä tapahtuu nykyään suhteellisen usein, mikä tuntuu aika kivalta, epämukava onkin jälkikäteen mukavaa. Todella loogista.. Monesti yllättyy, mihin sitä oikein pystyykään. Vaikka yhdessä tehdäänkin samoja treenejä, keskitytään omaan tekemiseen. Jokaisella on omat tavoitteet ja jokainen tekee juuri siten, kun oma kroppa sanoo. Valmentajan tehtävä on sitten huolehtia, että kaikki menee oikein ja puhtaasti ja turvallisuuden rajoissa.

Ihanaa huomata, että on löytynyt paikka, johon on aina kivaa mennä ja jossa myös ajoittaisen stressin ja ahdistuksen pystyy unohtamaan. Siinäpä tärkein syy, miksi siellä crossfitissä jaksan ravata ja käydä boksilla harva se päivä, viikosta toiseen. Huonostakin päivästä tulee hyvä, kun käy hakemassa endorfiinibuusteja, kalastelemassa ennätyksiä ja tapaamassa inspiroivia ihmisiä. Voiko sen jälkeen olla muuta kun hyvä fiilis? Toki joskus pettymyksiäkin tulee, mutta siinähän se nälkä vain kasvaa ja koskaan mikään harjoitus ei mene hukkaan! Itseään täytyy haastaa ja välillä vähän kavereitakin (vai mitä Anna...). Kaikkea ei aina onneksi tarvitse ottaa liian tosissaan, eikä aina ole liian vakavaa. Meillä on nauru herkässä ja läppä lentää läpi treenien. Rakkaudesta lajiin.

Nää kaksi hienoa kuvaa by: Kaisu Koskinen photography. Niinku näkyy yhteishenki ulottuu ulkomaille saakka!

Viisi parasta juttua CrossFitissä:

1. Kaverit ja kannustus! Jaettu ilo on kaksinkertainen. PariWODit on parasta!
2. Itsevarmuus. Täällä ei tarvitse miettiä miltä näyttää tai mitä muut ajattelee. Koska kukaan ei ajattele kun sitä omaa treeniään ja miten siitä selviytyy. Boksin ulkopuolelle tämä ei aina valitettavasti ainakaan meikäläisen kohdalla ulotu, mutta pikkuhiljaa kai sinnekin.
3. Kehitys. Se on melkein taattu, jos käyttää vähän maalaisjärkeä ja käy treeneissä säännöllisesti.
4. Ennätykset. Täytyykö tätä nyt ees selittää. PR kellon kilkatus on niin helmee :D soitti sitä sitten itse tai joku muu.
5. Tavoitteet. CrossFitissä ne ovat tekemisessä ja suorituksissa, ei ulkonäössä. Ja näitä tavoitteittahan sitten riittää, oli amatööri tai ammattilainen...

Hypehypehypetystekstiä ja melkein ällöttää itseenikin lukea, mutta faktaa kaikki. Kanssatreenaajat varmaan yhtyy ja loppujen täytyy käydä itse kokeileen, löytääkö näitä samoja juttuja sieltä. Crossfit sopii kaikille, mutta kaikki eivät sovi crossfittiin, sanoi joku viksu valmentaja joskus.

Ja näillä lätinöillä kohti seuraavan viikon uusia haasteita! Superhelmi treeeniviikko ainakin tulossa, voimaa vaativia treenejä paljon ja sitähän löytyy :D Ehkä jonain päivänä... Keskiviikkona ja torstaina teen myös ensimmäiset yövuoroni, kääk olen yksin vastuussa röntgenin toiminnasta, pärjäänköhän. Ja perjantaina työpaikan pikkujoulut! Tiptap. Energistä viikkoa!

T.Sanni

All you need is FOOD

Uutta viikkoo painetaan taas hyvällä sykkeellä, mutta pakko palata silti vielä viikonloppuun. Näin nykyisenä hämäläisenä varmaan sallittakoon, että fiilistelyt tulee vähän jälkijunassa. Viikonlopun agendana tosiaan oli jotain niinkin spesiaalia, kun syöminen ja ystävät! :D Mun lempitekemistä taas kerran. Ja varmaan monen muunkin. Mun lempiruokaa on aamupala, hitaasti ja hyvässä seurassa nautittuna. Slow mornings ja niin edelleen.

Perjantaina meillä oli Kaisun ja Annelin kanssa pikkupikkujoulut, eli hyvä tekosyy vetää pipareita, glögiä, sinihomejuustoo ja luomuvalkkaria! Meidän piti ostaa pikkulahjat, mutta mää paskana kaverina olin unohtanut (sain kyllä anteeksi, koska ostin viiniä). Kaisu oli myös ostanut meille kaikille poronsarvet, että päästiin pikkujoulutunelmaan (vainKaisuKoskinenjutut). :D mulle osui pikkulahjaksi älyttömän pehmoiset joulupukkipolvisukat! Kiitos!

Lauantaiaamuna aamiainen vetästiin WODpartenereiden kanssa Sokos Hotel Vaakunassa, josta alkaa pikkuhiljaa tuleen vakkari aamupalapaikka. Hirveen hyvä! Ja maksaa vaan kympin. Kyllä saatiinki vedettyä navat täyteen ja siitä sitten reenaan. Ihan kevyt 40min jumppa jossa kilometreittäin soutua, burpeita ja varpaat tankoon-liikkeitä. Meinas donitsit potkia takasin päin... Mutta onneks vaan meinas. 

Lauantaina suuntasin illasta vielä Tampereelle. Ensin äitille ja iskälle syömään, alkupalaksi sushit ja päälle biffit. Kyllähän sen takia jo kannattaa ajaa tunnin verran. Ilta askarreltiin Jaanan kanssa vielä baby shower-juttuja ja sunnuntaiaamuna väsättiin brunssi Sannan ja Matin kanssa. Kivaa kun kaikki asuu Tampereella niin lähekkäin, porukat, Jaana ja Joni ja Sanna ja Masa, ehtii sitten pienessäkin ajassa näkeen kaikkia. Niin paljon olis aina ihmisiä, ketä pitäisi nähdä ja aina loppuu aika kesken ja tuntuu ettei jaksa revetä joka suuntaan ja suunnitella minuuttiaikataulua. Toivottavasti mun ystäväiset sen ymmärtää... :)

Sannalla ja Matilla on muuten Suomen kaunein koti ja sen kruunaa Hessu-kissa joka sopii sisustukseen.

Lumista ja pirtsakkaa viikkoa!

T. Sanni

Vesipeto Niäminen

Jes se on viikonloppu ja seitsemän päivän duuniputki taputeltu! Siitä tietää, että on vapaapäivän tarpeessa, kun töihin leimaus on aamusin aina minuutilleen just ja just ajoissa, niin että juoksen pukuhuoneesta hirveessä hiessä, tukka putkella, paita auki ja kurkotan siihen leimaustolpalle, että ehdin painaan 'sisään' nappulaa vielä kun kello näyttää 7:30. Huh.

Torstaina oli mukava reeni. Takakyykkyä ja partnerWOD, jonka skaalasin kyllä ihan turhaan alaspäin. Liian kevyttä, mutta ehkä se ei ollutkaan huono ton olkapäävaivan kannalta. Välillä näinkin päin, perjantaina sai kyllä puhista sitten taas ihan huolella. Torstaina jumpan jälkeen mentiin kaupan kautta (koska mulla oli kiljuva nälkä) kuluttaan Mikon serkun saunavuoroo, kun se itse on reissussa. Saunahan meiltä löytyy kotoakin, mutta ei tätä:

Rohkenin tänä syksynä alottaa ihan yksin uuden lajivaltauksen - uinnin. Käyn sunnuntai-iltaisin Riihimäellä aikuisten tekniikkakurssilla opettelemassa eri uintilajeja ja taloudellisempaa tekniikkaa, jottei 25 metrin jälkeen olis ihan hapoilla. Uintiin mut innosti uintia harrastavat työkaverit. Tarkoitus olis myös seuraavana kesänä käydä kokeilemassa onnee jossain minitriathlon-kisoissa, joten vaparitekniikan olis syytä olla edes sinne päin. Koiraa siellä kun ei kehtaa uida. :D

En tiedä, tuleeko musta mitään uimaria, ihan älytöntä harjoittelua ja opettelua se vaatii, mutta oon tykännyt kyllä ihan hirveesti. Se on sellanen "omaa aikaa"-juttu. Meillä on mukava porukka ja aina kun painaa pään veden alle pystyy keskittyyn vaan yhteen asiaan: uimiseen. Tekee hyvää pääkopalle ja parasta on se fiilis sen jälkeen. Vaikka vähän on tullutkin huuhdeltua poskionteloita kloorivedellä.. Tunnin polskiminen ja sauna siihen päälle tekee kyllä tehtävänsä. Kaikkensa antaneena kun pääsee kotisohvalle syömään, siihen voi aina päättää viikon tyytyväisenä.

Saunaeväät! Lidl on paras ja varsinkin toi hummus, oon koukussa siihen.

Kiitos vaan Anna "Anneli" Savolaisen.

Niinkun kuvista näkyy, mulla on nyt kovasti muodissa olevat kinesioteipit tossa oikeassa olkapäässä ja hartiassa. Koutsi teippas vähän erilailla, mitä viimeksi työpaikan fyssari ja tästä jopa tuntuu olevan vähän apuakin. Siellä se muistuttelee asennosta ja tukee etuolkapäätä. Näitä teippauksia näkee nykyään melkein joka urheilukisoissa ja meillä boksillakin harva se päivä jollain näkyy olevan. Olin aluksi vähän skeptinen teippauksien toimintaan ja ajattelin ja ajattelen kyllä edelleen, että se on vähän uskon asia. Eihän se teippi mitään korjaa, mutta muistutuksena se ainakin toimii. Kaikki keinot on kuitenkin sallittuja ja kaikkea täytyy kokeilla!

Viikonloppuja!

T.Sanni

Ihana, kamala urheiluhieroja

Se tunne kun tajuat olevas ihmislukko, joka puolelta aivan jumissa. Kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa (aivan liian myöhään) hierojalla. Jännityksen mestarina tätäkin uutta asiaa onnistuin aamulla vatvomaan niin, että mahaa väänsi ja täytyi kysellä tyhmiä kysymyksiä kavereilta, kuten täytyykö siellä jutella tai mitä teen kun meen sinne sisään. No, paikalle päästyäni ei tarvinnut enää jännittää. Ennen hierontaa katsottiin ylipäätään kropan asentoa ja paikkoja mistä mättää. Siinä se tulikin oikeen voittajafiilis, kun sain kuulla että niin on ylävartalo jumissa, kuin myös alavartalokin. Oon varmaan hierojan unelma-asiakas, oikeen ikuisuusprojekti. Mutta jos olisin vuoden jatkanut samalla tavalla, olisi reenaamiseen saattanut tulla pikkuisen pidempi pakkostoppi sitten. Onneksi rohkaistuin menemään.

Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka kuulemma lajikohtaisesti ihmisillä on miltein täysin samat paikat jumissa ja samalla tavalla. Eli omista (ja kavereiden) oireista päätellen ne ovat meillä crossfittaajilla hartiat, selkälihakset ja rintalihakset. Vähän kyllä lohduttaa etten ole ainoa rautakanki.

Hieroja oli ammattimainen ja osaava, sekä kertoi ettei kipua tarvitse pelätä (jännitin siis, että sattuu hullun lailla ja lähden itkien pois), vaikka välillä saattaakin tuntua ikävältä.  Ja halleluja kuinka se välillä tuntukin ikävältä ja sormetkin puutu vähän väliä. Miten kireenä jokaikinen isompi ja pienempi lihas voikaan olla ja niiden kalvot? En muuten edes tiennyt että KAULANKIN lihakset voi olla näin jumissa!? Tällä kertaa availtiin hiukan ylävartaloa ja ongelmallista oikeaa olkapään seutua joka suunnasta. Lopussa vielä rusauteltiin selkärankaa ja sehän paukku kun popcorni. Ihan yhdellä kertaa en tästä hierontarupeemasta selvinnytkään, joten  ensi viikolla uusiksi. Ja kun luonnostaankin oon notkee kun näkkileipä, niin hieronta taitaa jäädä pysyvästi treenien rinnalle, ei riitä pelkkä mobbailu. Kaiken kaikkiaan olo oli hyvä hieronnan jälkeen. Toivottavasti ei vaan säälitty ekalla kerralla liikaa, ettei tuu shokkia ens sessiossa jos onkin vähän ronskimmat otteet :D

Jumituksista huolimatta saan reenata normaalisti. Kovaa ajoo vaan, oli ohje! Jes. Onnea on myös kaverit, jotka tsemppaa ja hyvällä fiiliksellä ja pää pystyssä mennään yhdessä eteen päin 👊