Twenty freaking five!

Varmoja kevään merkkejä ovat auringonpaiste, kuivan asfaltin haju, pitkin pihoja päättömästi juoksevat ja rääkyvät fasaanit (ainakin täällä meidän nurkilla) ja mun synttärit. Erilaisia kekkereitä on tullut pidettyä vuosien varrella syntymäpäivien kunniaksi ja tänä vuonna Emma mahdollisti vanhenemisen juhlistamisen tyttöjen mökkireissulla, parhaassa seurassa! Kohta 25 vuotta elämää takana ja siitä ajasta melkein puolet olen saanut jakaa näiden muijien kanssa. Priceless! 

Upeissa puitteissa saatiin kyllä viettää kunnon latausviikonloppu. Syötiin hyvin, saunottiin, paljuteltiin ja päästiin vaihtaan kuulumisia ihan urakalla. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut katsoa kelloa ollenkaan ja sai vaan olla. Tytöt oli hommannut meille lauantaibrunssille kunnon synttärirekvisiitat (täältä) ja sain myös oikein osuvan lahjan, kassillisen täynnä luomujuttuja: shampoot, raakasuklaata, kasvonaamion, kuorintavoidetta yms.. Vaikka kuluneen vuoden sisällä olen muuttunut paljon ja mieltymykset ruokatottumuksia myöten on muuttunut aika lailla, kivaa huomata, että kaverit silti tietää mistä tykkään ja mitä syön. Kiitos lahjoista ja taas siitä, että pysytte mukana kaikissa hössötyksissä! ❤

Kuluneiden vuosien kunniaksi tässä 25 random faktaa meikäläisestä:

➼Olen juonut kahvia päivittäin ensimmäisestä luokasta lähtien.

➼Mulla oli järkyttävä äRRRRRävika kersana...

➼... ja raudat etuhampaissa ala-asteella.

➼Unelma-ammattini on psykiatri tai terapeutti. Harmi vaan, että kunnianhimo puuttuu.

➼Laitan hernekeittoon ketsuppia. Äitikin tekee niin.

➼Jos olisin poika, mut olisi ristitty Hugoksi. Hugo Nieminen, moro!

➼Syön viikossa yli 30 kananmunaa.

➼Nostan penkistä yli 50 kiloa.

➼Jätän aina kaappien ovet auki, myös laatikot. Tuuletan.

➼Olen maailman huonoin lakanoiden laittaja ja viikkaaja, yritän kyllä kovasti!

➼Kun olen yksin kotona kuuntelen musiikkia täysillä ja tanssin keittiössä. Poikkeuksetta. Vaikka en osaa.

➼Ajan aina kovaa, mutta en ole koskaan saanut ylinopeussakkoa. Kerran ajoin tolppaan kyllä.

➼Vedin ensimmäiset lärvit kutosluokan kesällä #elämänkoulu.

➼En pysty käymään suihkussa nopeasti. Vähintään 15min.

➼Ja vaikka kuinka kiire olisi, hengailen aina suihkun jälkeen alusvaatteissa jonkun aikaa. Ei vaan pysty heti pukeen.

➼Jalkapallourani aikana tein maaleja enemmän omiin kuin vastustajan (huom. olin puolustaja, en onneksi sentään hyökkääjä).

➼En ole koskaan harrastanut yhden illan juttuja. Yhtäkään siis.

➼Ainoa kymppi koskaan todistuksessani on ollut ylä-asteella musiikista. 

➼Olen voittanut Nivean tuotepaketin Demin megamokista. 

➼Olen käynyt ainakin 15 Antti Tuiskun keikalla. Haha.

➼Lukiossa sain vatsahaavan, joka onneksi parantui lääkityksellä.

➼En lähde koskaan ovesta ulos ilman meikkiä.

➼Osaan tehdä kahviin vaahdotetulla maidolla latte art-sydämen. Talent.

➼Olen käynyt Salkkareiden koekuvauksissa. Ei tullu roolia. xD

➼En ole koskaan tehnyt itse makaronilaatikkoa.

Jep se on meitsi.

Kaikennäköstä on tullut tehtyä ja koettua, mutta vielä taitaa olla ne isoimmat jutut edessä. Aikuisuus, here I come! :D Loppuun vielä parin viikon takaisia Kaisun napsimia kuvia Aulangolta.

Urheilujuhlaa

Parasta urheilussa on fiilis. Itse urheillessa onnistumisen tunne on ihan mieletön. Anna sanoikin viimeksi kun opin peruuttamaan seinälle käsillä kävellen, että riemuitsen kuin pikkulapsi. Ja niin teen! Ja kun epäonnistun kiukuttelen kuin pahainen kakara, mutta ei siitä nyt sen enempää, senhän kaikki sitäpaitsi jo tietääkin. :D

Vanhana "Fair play"-pelaajan palkinnon lunastaneena futarina pidän tyylistäni kiinni ja kannustan ja riemuitsen myös muiden puolesta. On mieletöntä, kun kaveri tekee jotain mihin ei ole ennen pystynyt, kun oman salin kilpailijat tekevät suorituksia, joihin itse haaveilee joskus pystyvänsä tai kun Suomi voittaa MM-kultaa. Sporttifanina ja himotsempparina sain olla elementissäni ja elää mukana sitä voittajafiilistä Lahdessa keskiviikkona, kun Iivo Niskanen sivakoi ylivoimaisesti voittajana maaliin. Se huuto, kellojen kilkatus ja Suomen lippujen viuhuna mikä kävi oli kertakaikkiaan mahtavaa, sai olla ylpeä jäykkien, epäsosiaalisten suomalaisten äänekkäistä kannustuksista koko kisan ajan! Tosin perisuomalaiseen tapaan myös toisten tappio oli tuuletuksen aihe ja joka kerta kun häviölle jääneen norjalaishiihtäjän väliaika näkyi taululla, tuuletettiin täysillä. Mun kävi vähän norjalaista sääliksi, mutta hyvin äkkiä mulle kerrottiin, että se oli urheilun henki. Mutta Iivon puolesta oli vilpitöntä iloita, upea suoritus ja ansaittu kultamitali. Voin vaan kuvitella mikä fiilis siinä on ollut hiihtäjällä itsellään tullessaan maaliin. Wau.

Kaiken kaikkiaan Lahden kisoista jäi hyvä kokemus illalla alkaneesta vesisateesta huolimatta. Keskellä viikkoa porukkaa oli sopivasti, eikä tarvinnut jonottaa edes vessaan. Hiihdon lisäksi pääsin katsomaan ensimmäistä kertaa elämässäni mäkihyppyä livenä ja vielä suurmäkeä. Olihan se aika hurjan näköstä touhua ja tässäkin saatiin iloita kun suomalainen päräytti karsinnan parhaan tuloksen. Sattui hyvä kisapäivä meidän kannalta, viihdettä koko rahan edestä! Vähän harmittaa ettei jääty kultajuhliin torille, oli pakko lähteä kotia kohti kun vaatteet oli jo litimärät ja pitkän päivän jälkeen alkoi väsy painaan.