sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Urheilujuhlaa

Parasta urheilussa on fiilis. Itse urheillessa onnistumisen tunne on ihan mieletön. Anna sanoikin viimeksi kun opin peruuttamaan seinälle käsillä kävellen, että riemuitsen kuin pikkulapsi. Ja niin teen! Ja kun epäonnistun kiukuttelen kuin pahainen kakara, mutta ei siitä nyt sen enempää, senhän kaikki sitäpaitsi jo tietääkin. :D

Vanhana "Fair play"-pelaajan palkinnon lunastaneena futarina pidän tyylistäni kiinni ja kannustan ja riemuitsen myös muiden puolesta. On mieletöntä, kun kaveri tekee jotain mihin ei ole ennen pystynyt, kun oman salin kilpailijat tekevät suorituksia, joihin itse haaveilee joskus pystyvänsä tai kun Suomi voittaa MM-kultaa. Sporttifanina ja himotsempparina sain olla elementissäni ja elää mukana sitä voittajafiilistä Lahdessa keskiviikkona, kun Iivo Niskanen sivakoi ylivoimaisesti voittajana maaliin. Se huuto, kellojen kilkatus ja Suomen lippujen viuhuna mikä kävi oli kertakaikkiaan mahtavaa, sai olla ylpeä jäykkien, epäsosiaalisten suomalaisten äänekkäistä kannustuksista koko kisan ajan! Tosin perisuomalaiseen tapaan myös toisten tappio oli tuuletuksen aihe ja joka kerta kun häviölle jääneen norjalaishiihtäjän väliaika näkyi taululla, tuuletettiin täysillä. Mun kävi vähän norjalaista sääliksi, mutta hyvin äkkiä mulle kerrottiin, että se oli urheilun henki. Mutta Iivon puolesta oli vilpitöntä iloita, upea suoritus ja ansaittu kultamitali. Voin vaan kuvitella mikä fiilis siinä on ollut hiihtäjällä itsellään tullessaan maaliin. Wau.

Kaiken kaikkiaan Lahden kisoista jäi hyvä kokemus illalla alkaneesta vesisateesta huolimatta. Keskellä viikkoa porukkaa oli sopivasti, eikä tarvinnut jonottaa edes vessaan. Hiihdon lisäksi pääsin katsomaan ensimmäistä kertaa elämässäni mäkihyppyä livenä ja vielä suurmäkeä. Olihan se aika hurjan näköstä touhua ja tässäkin saatiin iloita kun suomalainen päräytti karsinnan parhaan tuloksen. Sattui hyvä kisapäivä meidän kannalta, viihdettä koko rahan edestä! Vähän harmittaa ettei jääty kultajuhliin torille, oli pakko lähteä kotia kohti kun vaatteet oli jo litimärät ja pitkän päivän jälkeen alkoi väsy painaan.




Ei kommentteja: